Maahanmuuttajistako ratkaisu työvoimapulaan?

Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrä on kansainvälisesti Euroopan alhaisimpia. Lukuisat päättäjät ovat vaatineet, että suomalaisia pitäisi valmentaa laajempaan maahanmuuttajien tuloon.

Inhimillisesti vaatimus on perusteltu, mutta käytännössä ei pitäisi ummistaa silmiä siltäkään tosiasialta, että se tuottaa myös melkoisia ongelmia. Niitä ei poisteta pelkällä asennekasvatuksella.

Vuoden 2002 lopussa Suomessa asui 152 000 maahanmuuttajaa, joista vajaat 20 000 oli pakolaisia.

Ulkomaalaiset ovat työttömänä kolme kertaa suomalaisia useammin. Heidän työttömyysasteensa oli 27 prosenttia 2003, kun koko väestön luku oli 9,2 prosenttia.

Maahanmuuttajista vain murto-osa on Nokian kaipaamia hyvin koulutettuja erikoisosaajia. Osa korkeakoulututkinnon suorittaneistakin kulkee erilaisten myyjän, siivoojan ja lähihoitajan ammatilliseen tutkintoon valmistavien koulutusten läpi.

Suomessa oli vuonna 2001 yli 80 000 yli 15-vuotiasta ulkomaalaista henkilöä. Näistä oli jonkin tutkinnon suorittanut noin 36 000 henkilöä. Näistä keskiasteen tutkinto oli noin 16 500:lla ja korkea-asteinen tutkinto yli 19 000:lla.

Alin korkea-aste oli vajaalla 5 000:lla, alempi korkeakoulutus 6  700:lla, ylempi korkeakoulutus noin 7 000:lla ja tutkijakoulutus 576 henkilöllä.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän tuottamaan työvoimaan verrattuna maahanmuuttajat ovat auttamattomasti alikoulutettuja nykyisen työelämän tarpeisiin.

Kaikista työllisistä oli selvityksen mukaan vuonna 2001 kolmannes korkeasti koulutettuja. Kuitenkin vuosina 1997–2001 vaadittiin 20–44-vuotiaiden uusista työpaikoista peräti yhdeksään kymmenestä korkea-asteen koulutus, alempi- tai ylempi korkeakoulututkinto tai tutkijakoulutus.

Pelkän perusasteen koulutuksen työpaikat vähenivät tarkastelujaksolla 23 000:lla, vaikka se oli työllisyyden voimakkaan kasvun aikaa. Yhteensä työpaikkojen määrä kasvoi 10 prosenttia, mutta yliopistotutkinnon työpaikkojen 28 prosenttia.

Uusien työpaikkojen lukumääräkin on vain tilastollista kikkailua, koska ne ovat pääosin epätyypillisiä osa- ja määräaikaisia projekti- tai vuokratyöpaikkoja, joilla työntekijä ei enää elä Suomessa.

Käytännössä maahanmuuttajat kilpailevat huonosti koulutettujen suomalaisten kanssa näistä hupenevista, vähän osaamista vaativista työtehtävistä.

Automatisoitunut teollisuustuotanto ei enää tarvitse huonosti koulutettuja suomalaisia vaihetyöntekijöitä. Lisääntyvä internetpohjainen itsepalvelutuotantokaan ei enää tarvitse palvelualan työntekijöitä.

Digitalisoinnin ennustetaan vähentävän tietointensiivisten palvelutehtävien automatisoinnin avulla palvelusektorin työpaikoista 160 000 työpaikkaa. Määrä on sama kuin 2010-luvulla eläkkeelle siirtymisestä johtuva työvoimapoistuma.

Työttömien tämänhetkinen kokonaismäärä ylittää reippaasti ennusteiden mukaisen suurten ikäluokkien poistuman. Varastossa on lähes puoli miljoonaa epäkuranttia suomalaista työntekijää.

Heitä ei haluta kouluttaa uudelleen, vaan vaaditaan maahanmuuton tehostamista. Työnantajat haikailevat maahanmuuttajia, koska heidän avullaan voidaan ay-liike painostaa alentamaan suomalaisten palkkatasoa ja työehtoja, kuten Saksassa on jo tapahtunut.

Maahanmuuttajille täytyy verovaroilla opettaa ensin vaikea suomen kielen taito. Monen heistä täytyy saada jopa alkeellinen peruskoulutus omalla kielellään ja lopuksi ainakin ammatillinen koulutus.

Sen lisäksi heidän täytyy sopeutua kulttuuriseen muutokseen ja valitettavasti kokea usein vielä muukalaisvihaa. Heistä tulee yhteiskunnan nettomaksajia vasta 5–10 vuoden työrupeaman jälkeen.

Näistä kustannuksista työnantajat ei välitä, koska nehän ovat vain yhteiskunnan menoeriä.

Kokemukset useimmista maista osoittavat, että siirtolaisista tulee helposti halpoja työntekijöitä matalapalkka-aloille ja pimeille markkinoille suomalaisten b-kansalaisten jatkoksi.

Valtiotieteiden lisensiaatti Annika Forsanderin väitöskirjatutkimuksen mukaan suurin osa, 60 prosenttia, maahanmuuttajista on epävakaassa asemassa työmarkkinoilla. Käytännössä he tekevät pätkätöitä, opiskelevat välillä ja ovat usein työttömiä.

Tutkimuksessa mukana olleista lähes kolmannes oli työtä vailla koko asumisaikansa Suomessa eli 4–8 vuotta.

Huolestuttavinta on tutkijan mukaan lasten kohtalo niissä maahanmuuttajaperheissä, joissa vanhemmat eivät pääse koskaan töihin. Miten heidän lapsensa kiinnittyvät yhteiskuntaan, kun heidän vanhempansa ovat täysin työmarkkinoiden ulkopuolella?

Siirtolaisten saaminen tänne on lyhytnäköistä työvoimapolitiikkaa, koska Suomen tuleva työvoimapula on täysi kupla. Suomen sekä maailman ostovoima on pysähtynyt, koska tuottavuus tavara- (5–6 prosenttia) ja palvelutuotannossa (2–3 rosenttia) kasvaa paljon nopeammin kuin markkinat.

Teknologia mahdollistaa tuotannon ja jopa tutkimus- sekä kehitystuotannon siirtämisen halpatyömaihin. Kaikesta on jo ylitarjontaa.

Koulutetusta työvoimasta on ylitarjontaa niin Suomessa kuin kaikissa teollisuusmaissa ja jopa Kiinassa ja Intiassa.

4–5 miljardia kouluttamatonta työntekijää on kehitysmaissa odottamassa nälkäisinä kolonialisointivuoroaan yksinkertaisempiin työtehtäviin. Tässä "kilpajuoksussa pohjalle" teollisuusmaiden perinteinen työntekijä on jo nyt hätää kärsimässä.

Tätä globalisoitumista monikansallinen, isänmaaton, monikansallinen pääoma pyrkii hyödyntämään häikäilemättömästi.

Harvojen rikkaitten rikastumisen ja teollismaiden eriarvoistumisen seurauksena ainoa, mistä on markkinoilla pulaa, on tavaroita ja palveluja hankkimaan kykenevä ostovoimainen kuluttaja.

Kiinassa uuden työpaikan saaneen työntekijän ostovoima on vain murto-osa teollisuusmaissa ostovoimansa menettäneen ostovoimasta.

Espoo

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi