Metsälajiston suojelua voidaan tehostaa

Metsätalous ei tarvitse luonnonsuojelua. Puuntuotanto sujuisi luultavasti kohtuullisen hyvin muutaman avainlajin varassa. Metsälajien monimuotoisuuden suojelua on kuitenkin perusteltu monipuolisesti mm. metsien monikäytöllä ja maaetiikalla.

Amerikkalainen kirjailija Edward Abbey kiteytti luonnonsuojelun ytimen seuraavasti: "Sivilisaatio, joka tuhoaa sen vähän, mitä villistä luonnosta, käyttämättömästä maasta on jäljellä, leikkaa itsensä erilleen omasta alkuperästään ja pettää itse sivistyksen periaatteen."

Ekosysteemiekologian isä Eugene P. Odum esitti aikoinaan, että parikymmentä prosenttia ympäristöstä voisi olla sopiva osuus jättää luonnontilaan palvelemaan hyödynnettyjä ja rakennettuja ympäristöjä.

Maineikas biologi Edward O. Wilson on ehdottanut, että jopa puolet ekosysteemien pinta-aloista tulisi jättää luonnontilaan biodiversiteetin suojelemiseksi.

Tätä taustaa vasten Etelä-Suomen metsien parin prosentin suojeluaste vaikuttaa kovin olemattomalta.

Metsien monimuotoisuuden suojelu edellyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Metsälajiston suojelemiseksi voidaan käyttää neljää päävaihtoehtoa, joita kaikkia voidaan tehostaa.

Suojelualueiden perustaminen on edelleen keskeinen tapa turvata lajiston monimuotoisuus metsissä. Alueen osto valtiolle tullee jatkossakin pysymään tärkeimpänä suojelumuotona, joskin nykyiset suojeluohjelmat vievät kaikki määrärahat pitkälle tulevaisuuteen.

Yksityismaille perustettavat suojelualueet ovat toinen mahdollisuus, josta ei ole riittävästi tiedotettu maanomistajille. Esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksillä tulisi olla täydet valmiudet opastaa suojelusta kiinnostuneita metsänomistajia tässä.

METSO-toimikunta ehdotti myös mahdollisuutta perustaa vapaaehtoiseen maksuhalukkuuteen perustuva suojelusäätiö.

Tällainen säätiö on itse asiassa jo perustettukin, nimittäin hyvään alkuun päässyt Luonnonperintösäätiö (www.luonnonperintosaatio.fi). Suojelualueiden perustamiseen voi osallistua maksamalla säätiön tilille haluamansa lahjoituksen.

Määräaikaiset suojelusopimukset ovat kevyempi vaihtoehto sellaisille maanomistajille, jotka eivät halua sitoutua pysyvään suojeluun. Metsä- ja ympäristökeskukset sekä ainakin WWF toteuttavat tällaisia sopimuksia.

Myöskin sopimuksen nojalla tehtävä suojelu edellyttäisi lisää tiedotusta ja neuvontaa.

Kun "pakkosuojelua" pelkäävät maanomistajat ymmärtävät, että nykyaikainen suojelutoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja neuvotteluihin, yhä useammalle suojelunarvoiselle kohteelle voidaan löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Talousmetsien luonnonhoito on välttämätön suojelua täydentävä osa monimuotoisuuden turvaamista. Se tarkoittaa säästöpuiden jättämistä, suojavyöhykkeiden jättämistä vesistöjen varsille sekä pienialaisten luontokohteiden säästämistä.

Tällainen luonnonhoito on periaatteessa jo hyvin ohjeistettu, mutta käytännön toteuttamisessa on vielä runsaasti parantamisen varaa.

Luonnonhoitosuunnitelma on uusi ohjauskeino sellaisille maanomistajille, jotka haluavat yhdistää luonnonsuojelun ja puuntuotannon metsissään. Se sopii myös poikkeuksellisia luonnonarvoja sisältävien metsien käsittelyyn.

Suunnitelmassa metsäkuvioita voidaan kokonaan suojella, niitä voidaan käsitellä erirakenteisena luonnon omaa dynamiikkaa jäljitellen tai myös tavanomaiseen tapaa jaksollisena kasvatuksena.

Erkki Lähteen työryhmän esittämä jatkuva kasvatus sopii erittäin hyvin luonnonhoitosuunnitelman puitteissa toteutettavaksi (Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 736).

Luonnonhoitosuunnitelma on yksi merkittävimpiä Metso-toimikunnan esittämistä uusista ehdotuksista, joka toivottavasti saadaan pikimmiten kirjattua luonnonsuojelulakiin. Ainakin Häme-Uusimaan ja Lounais-Suomen metsäkeskuksissa on jo nyt tiettävästi valmiudet luonnonhoitosuunnitelmien tekoon.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan kolme neljästä suomalaisesta kannattaa metsien monimuotoisuuden suojelua, vaikka se korottaisi verotusta.

Jos metsien suojelu ei rivakasti etene edellä kuvatuilla vaihtoehdoilla, katseet kääntyvätkin poliittiseen järjestelmään sekä virkamiesportaaseen.

Myös MTK:n aito sitoutuminen metsien monimuotoisuuden suojeluun on tärkeää, negatiivinen asennoituminen ei nykyisessä tilanteessa olisi missään mielessä järkevää etujärjestötoimintaa.

Metso eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma edustaa monella tavalla sitä uutta kulttuuria, jonka puitteissa taloutta sovitetaan jatkossa luonnonjärjestelmän toimintaan. Nyt olisi sitten ryhdyttävä sanoista tekoihin.

maanviljelijä, agronomi

Somero

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi