Miksi arvoasuntoja pilataan avokeittiöillä?

Anna-Maija Gruberin kirjoitus avokeittiöistä julkaistiin Helsingin Sanomien mielipidesivuilla maanantaina 21. tammikuuta:

"Syyspuolella tässä lehdessä julkaistiin opiskelijoiden asumista käsittelevä kirjoitus, jossa eräs haastateltava puolusteli opiskelijoiden hyvätasoista asumista sillä, että "eivät perheetkään enää asu hellahuoneissa". Harvoinpa kukaan on ollut näin perusteellisesti väärässä. Itse asiassa suuri osa Suomen kansasta asuu jo hellahuoneissa, ja niitä rakennetaan kiivasta tahtia lisää.

Mutta keisarilla on taas kerran uudet kääreet: hellahuoneen nimi on nykyään "avokeittiö", toisinaan myös "tupakeittiö" tai modernisti tehdashallihenkinen "loft".

Rakennusliikkeet, arkkitehdit, television trendiohjelmat ja naistenlehdet ovat saaneet koko kansan uskomaan, että on hienoa asustaa kämpässä, johon on saatu tehtyä avokeittiö. Kaikissa uusissa asunnoissa on jo valmiiksi tämä ihanuus, koska rakennusliike säästää näin kustannuksissa, ja pienempään neliömäärään saadaan tungettua enemmän "toimintoja".

Niinpä systeemi on levinnyt kaikkialle kuin tarttuva tauti: vanhoista kerrostaloista kaadetaan ja kärrätään kaatopaikalle tuhansia tonneja hyvää tiiliseinää, jotta asuntoon saadaan "avaruutta" ja "tilan tuntua".

Avokeittiössä on sitten mukava seurustella ystävien kanssa, koska ruokailusta on tullut suuri yhteinen sosiaalinen tapahtuma.

Tällä menetelmällä on jo käsitelty (ja pilattu) lukemattomia vanhojen kerrostalojen arvoasuntoja, joiden hienoista interiööreistä on tehty "tupia" tunkemalla keittiö olohuoneen nurkkaan ja kaatamalla huoneistosta kaikki tielle osuneet sisäseinät. Pienemmistä asunnoista tehdään samalla menetelmällä "studioita", joissa asukas sitten nukkuu jossain hellahuoneensa nurkassa.

Monet keittiöt ovat kyllä hienon näköisiä peiliseinineen, muovisine tekotiilineen ja rosteripintoineen, joihin ei parane koskea muuta kuin hanskat kädessä. Ikävä vain, että kukaan ei ole muistanut kertoa tämän trendin haittapuolista.

Avokeittiöt eivät usein sovellu lainkaan ruoanlaittoon. Pintoja ei voi pyyhkiä puhtaiksi, liesituuletinta ei ehkä ole lainkaan, eikä tuuletus toimi muutenkaan olohuoneen nurkassa.

Seinillä ja ovilla on se hauska ominaisuus, että ne estävät sekä ääniä että hajuja leviämästä joka paikkaan. Kuinka moni haluaa oikeasti nukkua rasvan käryssä, joka saa tulvia esteettä koko asuntoon?

Uudet loft-tilat eivät muutenkaan sovellu muuhun kuin kotiteatterin katsomiseen ja rullalautailuun, koska sisäseinät puuttuvat. Ei sisäseiniä, ei siis myöskään tauluja, kaappeja, komeroita eikä kirjahyllyjä. Yksityisyydestä puhumattakaan.

Odottelen mielenkiinnolla trendihullutuksen seuraavaa vaihetta. Miten olisi esimerkiksi avara yhteinen kylpyhuone keskellä olohuoneen lattiaa? Eikös yhdessä kylpeminen ole vielä sosiaalisempaa toimintaa kuin pizzan syöminen?

Mitähän pitäisi ajatella kansakunnasta, joka haluaa muuttaa vanhat arvoasunnot maalaiskeittiöiksi ja tehdashalleiksi?

Arkkitehdit, herätkää vaalimaan arvokasta kulttuuriperintöä, tai ainakin sitä vähää, mikä interiööreistä on enää jäljellä!"

Anna-Maija Gruber

toimittaja

Helsinki

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi