Muistomerkit voivat kuvata pahuuttakin

 Dosentti Jari Ehrnrooth analysoi Vieraskynässä (HS 25. 10.) valaisevasti suomalaista väkivallan perinnettä ja vihayhteisöllisyyttä sekä kulttuurissamme vallitsevia kohteliaisuusnormeja, jotka pahimmillaan estävät aggressiiviseen käyttäytymiseen puuttumisen.

Ehrnrooth kuulutti omaatuntoa ja moraalia epäkohdille tilaa antavan kohteliaisuuden sijaan. Lisäksi kirjoittaja paheksui sitä, että "Suomessa on yhä Lenininpuisto, Lenin-museo ja muitakin kommunistista valtioterroria arvostavia muistomerkkejä".

Valtiollisten järjestelmien kuten kommunismin ja kansallissosialismin rinnastaminen sellaisiksi vaarallisiksi vihan kulteiksi, joiden muistolle ei demokraattisella maalla ole varaa, ei kuitenkaan ole ihan linjassa yksinäisyyttään sairastavien massamurhaajien jäljittämisen kanssa. Johdonmukaisuus vihaliikkeiden tuomitsemisessa ei myöskään toteudu kiistämällä tapahtunutta.

Turun Taidemuseo esitteli yli kesän Punaisten lippujen alla -näyttelyä Viron stalinistisesta taiteesta. Herooisia julisteita saattoi katsella naureskellen mutta samalla miettien, miten lähellä sama todellisuus oli meitäkin.

Yksi huone näyttelyssä oli "pyhitetty" Stalinia esittäville kuville. Huoneen penkillä oli vieraskirja, jonka sivuilta löytyi kahdenlaisia viestejä. Toiset niistä kehuivat näyttelyä mielenkiintoiseksi, rohkeaksi ja opettavaksi. Toisissa viesteissä raivottiin loukattuina haukkuen paitsi Stalinia myös taidemuseota, joka oli rohjennut pilata koko kesän häpeällisellä saastalla.

Vihakulttuurin kitkemisen nimissä esitetty ajatus siitä, että hirmuhallitsijoiden museaaliset muistot tulisi siivota pois päiväjärjestyksestä, on pelottava ja eletyn todellisuuden kieltävä. Samalla perusteellahan tulisi hävittää myös esimerkiksi holokaustista ja muista kansanmurhista kertovat muistomerkit. Historiaa on vain se, mitä menneestä esitetään.

On siis tärkeää, että muistoa totalitaarisistakin järjestelmistä sekä niiden kyseenalaisista tuloksista ja seurauksista pidetään yllä niin, että myös myöhemmät sukupolvet tulevat niistä tietoisiksi. Näin voidaan ymmärtää esimerkiksi se, ettei demokratia ole itsestäänselvyys. Muistaminen ei ole synonyymi arvostamiselle.

filosofian tohtori

Turku

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi