Oikeus- ja poliisinvirkoja määräaikaisiksi

Valtionhallinnon ylimpien johtamisvirkojen uudistamista varten asetettu työryhmä päätyi esityksessään siihen, että ylimmän virkamiesjohdon palvelussuhde olisi toistaiseksi voimassa oleva.

Johtamistehtäviin määrättäisiin viiden vuoden määräajaksi. Määräajan jälkeen viranhaltija palaisi omaan virkaansa.

Ehdotus tuntuu perustellulta. Pätkätyöt halutaan ulottaa myös ylimpään virkamiesjohtoon. Kuten viime vuodet ovat osoittaneet, tällä ajatuksella voi olla paikkansa myös oikeus- ja erityisesti poliisihallinnossa.

Työryhmä ei raportissaan pohdi tuomioistuinten tai syyttäjälaitoksen asemaa. Ylimmät poliisiviranomaiset, kuten suojelupoliisin päällikkö ja poliisiylijohtaja, nimitetään toistaiseksi eli käytännössä eläkeikään saakka.

Korkeat virkamiehet voidaan virkamieslain mukaan irtisanoa, "kun siihen on syytä". Tällaisia virkamiehiä ovat poliisijohtajien lisäksi esimerkiksi ministeriöiden kansliapäälliköt, valtiosihteerit ja osastopäälliköt.

Virkamieslaissa noudatetaan tässä kohdin samaa periaatetta kuin yksityisellä sektorilla. Erityisen merkittävässä tai muutoin vastuullisessa asemassa olevat henkilöt voidaan irtisanoa muita helpommin.

Ylimmät virkamiehet toimivat tehtävissä, joissa heidän nauttimansa erityisen luottamuksen menettäminen tai asetetuista tavoitteista jääminen heistä johtuvista syistä voi oikeuttaa palvelussuhteen päättämiseen, vaikkei siihen olisi virkamieslain 25. pykälässä säädettyjä perusteita.

Tätä helpotettua irtisanomismenettelyä on käytetty erittäin harvoin. Korkein hallinto-oikeus on ainakin kerran joutunut ottamaan kantaa lainkohdan tulkintaan (1999). Tällöin oikeusministeriön kanssa syntynyt luottamuspula oli peruste irtisanomiselle.

Kuten Supon ympärillä tapahtunut osoittaa, virkamiehiä ei "yleisen edun" niin selvästi vaatiessakaan saada pois viralta. Supo aloitti farssiksi muuttuneen vakoilututkinnan ja sen ylitarkastaja sai tuomion viestintäsalaisuuden rikkomisesta.

Luottamusta turvallisuuspoliisiin ei ole. Johtopäätöksiä ei kuitenkaan kukaan tunnu tekevän. Suojelupoliisin päällikkö jatkaa virassaan, vaikka uskottavuus on mennyt. Virkamieslain säännös on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.

Valtionhallinnossa on jo nyt lukuisia määräaikaisia virkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi aina määräaikaisesti täytettävät valtakunnansovittelijan, eduskunnan oikeusasiamiehen ja eri ministeriöiden, erityisesti oikeus- ja puolustusministeriön, useat osastopäällikkötason virat. On vaikea nähdä, miksi ylin poliisijohto ei kuulu tähän kategoriaan.

Tuomarit ovat perinteisesti olleet erottamattomia. Valtakunnansyyttäjällä on muita korkeita virkamiehiä turvatumpi asema.

Tuomareiden erottamattomuutta ja virassapysymisen oikeutta on perusteltu tuomiovallan erillisyydellä lainsäädäntö- ja hallitusvallasta. Heidän oikeusasemansa on perustuslain 103. pykälän mukaisesti erityisen turvattu. Tämä on tietysti tärkeää. Mutta instituutioiden julkinen kuva ja uskottavuus syntyvät paljolti näiden johtajien kautta.

Korkeimman oikeuden toiminta ns. Eeva Vuori -jutussa ja sen tuomareiden osallistuminen välimiesmenettelyyn ovat hyvin muistissa.

Kuten Keijo Himanen kolumnissaan "Suojelupoliisin kujanjuoksu" (HS 6. 4.) totesi, nämä kysymykset suistivat korkeimman oikeuden siltä koskemattomuuden jalustalta, jolla se oli vuosikymmenet ollut. Tämän jälkeen tuomioistuin on saanut elää menetetyn maineensa kanssa.

Käykö näin myös valtakunnansyyttäjänvirastolle, kun se oli kykenemätön selkeästi kertomaan, että suurlähettiläs Alpo Rusiin kohdistuneilla vakavilla rikosepäillyillä ei ollut lainkaan pohjaa? Suurlähettilään maineen lopulliseksi puhdistamiseksi jouduttiin odottamaan eduskunnan oikeusasiamiehen päätöstä.

Lakimiehet ovat olleet Suomessa vientituote. Olemme kertoneet maailmalla, että epäpätevät tuomarit, alipalkattu ja -resursoitu syyttäjälaitos ja ammattitaidoton tai poliittinen poliisi voivat olla kehittyvän oikeusvaltion ongelma.

Tässä meitä on uskottu Balkanilla ja myös kaukomaiden kriisialueilla. Kotimaassa keskustelua ei käydä.

Useat lahjakkaat virkamiehet ovat menneet maailmalle. Myös valtakunnansyyttäjänviraston osaajat profiloituvat hakemalla pois syyttäjälaitoksesta.

Oikeusvaltiossa tulee käydä avointa keskustelua myös instituutioiden sisällä. Korkeimpien oikeuksien sekä hovioikeuksien presidenttien ja valtakunnansyyttäjän virkojen määräaikaistaminen olisi merkki siitä, että keskustelua voidaan ja halutaan käydä.

Kyse on muutamasta virasta, ei muusta – pienestä raikkaasta tuulahduksesta ummehtuneessa virkamieskulttuurissa, ei tuomioistuin- ja syyttäjälaitoksen politisoitumisesta tai riippumattomuuden vaarantumisesta. Samalla varmistettaisiin se, että oikeus- ja syyttäjälaitoksen johtotehtävissä toimisivat kulloinkin alansa parhaat.

Poliisijohtajien virkojen määräaikaistamisessa ei sitä vastoin ole kyse enää yksin keskustelun, vaan ennen kaikkea oikeusturvan tärkeydestä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomarit nimitetään kuudeksi vuodeksi kerrallaan ja EU:n parlamentin oikeusasiamies vaalikaudeksi sekä eduskunnankunnan oikeusasiamies neljäksi vuodeksi. Virkojen määräaikaisuus ei ole estänyt näiden nousemista tärkeiksi ja arvostetuiksi toimijoiksi.

varatuomari, kihlakunnansyyttäjä

Jyväskylä

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi