Omaisen hoito mahdolliseksi etäältäkin

Noin miljoona suomalaista kantaa tänäkin päivänä suurta huolta omaisensa arjen selviytymisestä. Niitä, joilla on tilaisuus ryhtyä pääasialliseksi auttajaksi, on noin 300 000. Päivittäin omaistaan hoitaa ja auttaa yli 60 000 suomalaista.

Miten selviämme me, jotka asumme kaukana omaisistamme?

Huoli vanhenevista vanhemmista on suurten ikäluokkien kansalaisille nykyisin arkea. En usko, että on juuri ketään, joka ei heräisi yöllä ajattelemaan omien vanhempiensa ja sukulaistensa hyvinvointia, kun heidän ikänsä ylittää 75 vuotta. Huoli tarttuu lapsiin ja lastenlapsiin.

Pelkkä huoli ei kuitenkaan tuo ratkaisua arjen selviytymiseen. Tarvitaan uusia malleja huolivyyhdin ratkaisemiseksi, jotta sekä ikääntyvällä että omaisella olisi rauhallinen mieli ja kaikki mahdollisuudet tehdä omia asioitaan ja työtä.

Pohjoisen kylät ovat hiljentyneet työikäisen väestön muutettua etelään, jopa ulkomaille. Jäljelle ovat jääneet sitkeät Suomen rakentajat, jotka ovat kärsineet ennenkin. He ovat juurtuneet kotiseudulleen kuin ikihongat, heille koti on monien vaikeuksien kautta voitettua rauhaa ja itsemääräämisoikeutta.

He ovat eläneet ajan, jolloin vanhainkodit kuuluivat köyhille ja sairaille. Heille yhteiskunnan tarjoamat palvelut ovat merkki oman päätäntävallan myymisestä viranomaisille. He kärsivät hiljaa sairauksistaan ja luottavat vain omaisten antamaan turvaan.

Vastaavasti suurten kaupunkien kerrostaloissa asuu hyvin koulutettuja, työuransa parhaassa vaiheessa olevia tyttäriä ja poikia.

He soittavat joka päivä vanhemmilleen, matkustavat satoja kilometrejä viikonloppuisin ja viettävät kaikki lomansa heidän pienissä ahtaissa asunnoissaan.

He eivät valita, vaan pitävät tilannetta luonnollisena. "Kun äiti hoiti ja koulutti minut, on minun vuoroni nyt hoitaa häntä."

Kaikille ei ole mahdollista lähteä omaishoitajaksi, ei taloudellisesti eikä oman elämäntilanteen takia.

Kunnat käyttävät vuosittain omaishoidontukeen 95 miljoonaa euroa. Jos tukea myönnettäisiin tarpeen perusteella, olisi summa 300 miljoonaa. Vastaavasti laitoshoidon kustannukset olisivat arvioin mukaan 1,2 miljardia. Luottamus siihen, että tulevaisuudessakin omaiset hoitavat omaisiaan läheltä tai kaukaa, on suuri.

Meidän kaukana asuvien omaisten asema on mutkikas. Haluamme olla mukana omaistemme elämän järjestelyissä. Roikumme netissä selvittämässä kunnan palvelujärjestelmää, soitamme terveyskeskukseen ja sairaalaan lukuisia kertoja, käyttäydymme usein uhmakkaasti, kun kunnan kotipalvelussa tehdään päätöksiä meitä kuulematta.

Meissä on kuitenkin se voimavara, joka on kullanarvoista hoitotyössä. Meidän äänemme kuuleminen helpottaa päätöksentekoa ja hoitoa.

Palvelujärjestelmän on kehitettävä menetelmiä meille etäomaishoitajille. Meitä varten tulee avata sähköpostijärjestelmiä, Skype-yhteyksiä, palvelunohjausta, nettisivustoja ja niin edelleen. Varattomille tulee myöntää matka- ja puhelinkorvauksia. Työlainsäädäntöä tulee kehittää siten, että lyhytaikainenkin omaishoito on mahdollista.

Kun tieto kulkee ja on valinnan mahdollisuuksia, kaikilla on rauha tehdä omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä ja elää vailla suuria huolia.

Turku

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi