Parlamentti sai aikaan vahvan komission

Moni tärkeä tapahtuma saa ilmauksen "historiallinen" turhan helposti. Nyt tätä sanaa voidaan kuitenkin tietoisesti käyttää kuvaamaan Euroopan parlamentin roolia José Manuel Barroson johtaman komission muodostamisessa.

Euroopan parlamentti vei tiukasti tahtonsa läpi, ja sen mielipidettä kunnioitettiin.

Euroopan parlamentti antoi 18. 11. tukensa Barroson uudelle komissiolle äänin 449 puolesta, 149 vastaan ja 82 tyhjää. Tästä Euroopan parlamentaariselle demokratialle merkittävästä päivästä kannattaa oppia monta myönteistä asiaa.

Tuota hyväksyntää edelsi monta kiihkeää viikkoa, jotka alkoivat komissaariehdokkaiden kuulemisilla. Komissaarien ensimmäistä listaa tarjottiin parlamentille vastoin sen tahtoa.

Komission puheenjohtaja Barroso ymmärsi kuitenkin parlamentin edessä, ettei hän saisi taakseen riittävää poliittista tukea. Siksi hän pyysi lykkäystä muuttaakseen komission kokoonpanoa koskevaa ehdotustaan.

Tätä ennen monet pitivät komission jäsenehdokkaiden kuulemistilaisuuksia parlamentin valiokunnissa turhana muodollisuutena ja Euroopan parlamenttia "paperitiikerinä". Äänestyksen lykkäyksen jälkeen asiaa leimattiin toimielinten väliseksi kriisiksi.

Kumpikin päätelmä on väärä. Kuulemistilaisuudet eivät ole muodollisuus eikä äänestyksen siirtäminen aiheuttanut kriisiä. Kriisihän syntyy arvaamattomasta tilanteesta, johon ei löydetä ratkaisua.

Tämä tilanne oli ennustettavissa, ja se olisi tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. Asia saatiin ratkaistua nopeasti, noin kolmessa viikossa.

Euroopan unionin kaikki jäsenmaat ovat parlamentaarisia demokratioita. EU:n perusperiaatteena – joka määritellään perustuslaissa – on se, että toimeenpanovalta on vastuussa lainsäätäjälle. Siten toimeenpaneva valta ei voi toimia ilman lainsäätäjän luottamusta.

Demokratian rakentamisessa on unionin jokaisessa jäsenvaltiossa ollut ratkaisevia vaiheita, joiden tuloksena kansan edustajat ovat voineet harjoittaa perustavia oikeuksiaan.

Euroopan tasolla EU:n perussopimukset ovat toimineet tämän saman periaatteen mukaisesti. Euroopan parlamentin hyväksyntää edellytettiin erityisesti, kun perussopimuksia tarkistettiin Amsterdamissa 1997.

Parlamentti asettaa virkaan komission puheenjohtajan ja sitten koko komission. Tällä vallalla vahvistetaan tärkeä demokraattinen yhdysside, joka on vaalien ja komission eli EU:n "hallituksen" välillä.

Yhdyssidettä vahvistaa Euroopan perustuslaki, josta jokainen jäsenvaltio antaa kantansa ja jonka juuri äskettäin Liettua ensimmäisenä siunasi.

Moni luuli tai halusi, että tämä valta jäisi pelkäksi muodollisuudeksi. Mutta millainen olisi se eurooppalainen demokratia, jossa valtaa ei koskaan todellisuudessa käytettäisi? Pelkkä kulissi.

Mikä olisi kansalaisten suoraan valitsema Euroopan parlamentti, jos se pelkästään noudattaisi jäsenmaiden hallitusten käskyjä?

Mitä merkitsisi käytäntö, jossa parlamentti selvittelisi komission jäsenten poliittisia linjoja, ensin kirjallisesti ja sitten julkisissa kuulemistilaisuuksissa, mutta jossa ehdokkaat saisivat sen tuen demokraattisen työn tuloksista riippumatta?

Sehän olisi enemmän tai vähemmän huvittava keskusteluohjelma.

Kuulemisissa puututtiin usein herkkiin yhteiskuntaa koskeviin aiheisiin: turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan, naisten rooliin perhe- ja työelämässä, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään sekä etiikan ja politiikan suhteeseen.

Tämä on aivan ymmärrettävää, koska Euroopan unionissa on laadittu kansalaisten perusoikeuskirja. Euroopan parlamentti ei ole koskaan syrjinyt ketään uskonvakaumuksen perusteella.

Jos ateisti tai islaminuskoinen olisi esittänyt kuulemisissa esitetyn puheenvuoron, se olisi johtanut samaan kieltävään lopputulokseen. Euroopan parlamentti teki ainoastaan institutionaalisen ja poliittisen työnsä.

On myös aivan tavanomaista, että eräiden ehdokkaiden mielipiteisiin tuli parlamentista myönteisiä ja kielteisiä reaktioita. Parlamentti jakautui monessa kohtaa, mutta kaikki katsovat parlamentin institutionaalisen roolin vahvistuneen.

Tätä mieltä olivat lähes kaikki poliittisten ryhmien puheenjohtajat, komission puheenjohtaja Barroso sekä EU:n puheenjohtajamaan, Hollannin pääministeri Jan Peter Balkenende. Keskustelu osoitti, että unioni perustuu taloudellisten näkökohtien ohella yhteisiin perusarvoihin.

Parlamentti on osaltaan edistänyt perusarvoja. Komission muodostaminen ei ole koskaan aiemmin johtanut näin laajaan tiedotusvälineiden raportointiin tai kiinnittänyt kansalaisten huomiota asiaan.

Monesti moititaan, että "Bryssel" tai "Strasbourg" ovat sulkeutuneita, vaikeasti ymmärrettäviä tai teknisiä. Nyt toimittiin avoimesti ja kansalaisia lähellä.

Toivon, että Euroopan parlamentin toimintaa käsitellään vastedeskin yleisissä keskusteluissa. Se saisi yhä useamman kansalaisen osallistumaan Euroopan parlamentin vaaleihin.

Tapahtumien kulkua ei pidä käsittää komission ja parlamentin väliseksi valtataisteluksi. Kumpikin tietää, ettei ole mitään hyötyä heikentää toisen asemaa, vaan päinvastoin.

EU:ssa tarvitaan vakuuttavaa parlamenttia ja vahvaa komissiota. Ne ovat nyt vahvempia kuin aikaisemmin ja täydentävät toisiaan. Tämä on opittu kansallisilta demokratioilta.

Vireät ja vahvat parlamentit eivät hallitse liikaa hallituksia. Parlamentit pystyvät parhaiten työskentelemään yhteistyössä hallitusten kanssa.

Komissio ja parlamentti ovat Euroopan yhdentymisen aikana toimineet lähes koko ajan yhdessä. Kumpikin on osoitus yleisestä eurooppalaisesta edusta. Kummankin legitiimiys ilmenee kansallisten näkökohtien sivuuttamisessa.

Komission jäsenet tulevat jäsenvaltioista, mutta heidän on oltava maistaan riippumattomia. Euroopan parlamentin jäsenet valitaan kansallisten kiintiöiden mukaisesti, mutta he ovat poliittisissa ryhmissä, joissa eri kansallisuudet toimivat keskenään rajojen yli.

Parlamentin tarkoitus ei syksyn tapausten aikana ole ollut heikentää komissiota. Lopputulos onkin vahvempi komissio, sillä se sai huomattavasti laajemman luottamuksen kuin mitä ensimmäiselle listalle olisi ollut mahdollista saada.

Muutoksien perusteella valta ja kyvyt jaettiin tarkoituksenmukaisesti, vaikka kaikki parlamentissa eivät pitäneet lopputulosta riittävänä. Komissio vahvistui myös siksi, että vaaleilla valittujen jäsenten heijastama eurooppalainen mielipide otettiin huomioon.

Mitä demokratia olisikaan ilman mielipiteiden huomioon ottamista tai politiikan suuntaamista kansalaisten tahdon perusteella? Jäsenvaltioissa ollaan vakuuttuneita. On korkea aika, että näin toimitaan myös Euroopan unionissa.

Euroopan parlamentin puhemies

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi