Pieniä koskia ei syytä kahlita vesivoimalle

Suomen suurten jokien vesivoima valjastettiin tehokkaasti viime sotien jälkeen.

Koskiensuojelulain (1987) ansiosta joitakin virtavesiämme on jätetty rakentamisen ulkopuolelle.

Suomen suurimmista joista ja järvistä vain muutama on enää säännöstelemättömiä. Säännöstelyhankkeista noin 40 prosenttia palvelee ensisijaisesti vesivoimataloutta.

Viime aikoina on kauppa- ja teollisuusministeriössä esiintynyt kasvavaa kiinnostusta vesivoiman lisärakentamista kohtaan. Tässä yhteydessä on vedottu sekä Kioton ilmastosopimuksen velvoitteeseen että kansalliseen energiantarpeeseen.

Erityisen mielenkiinnon kohteena on suojelun ulkopuolella oleva pienvesivoima (alle 10 MW), jonka rakentamismahdollisuuksia selvitetään.

Uusiutuvaa vesivoimaa pidetään yleisesti hyvin ympäristöystävällisenä. Varsinkin kalatalouden näkökulmasta tiedämme kuitenkin, että vesivoimalla on selvät, näkyvät ja laajalle ulottuvat haitat.

Patoaminen sekä veden korkeuksien ja virtauksien säännöstely tuhoavat luonnon monimuotoisuutta, elinympäristöjä ja vesimaisemaa. Niissä menetetään huomattavia virkistyksellisiä, matkailullisia ja luonnonsuojelullisia arvoja.

Suurimmat vahingot vesivoiman rakentamisesta on koitunut maamme vaelluskalakannoille, joista monet ovat kuolleet sukupuuttoon ja jäljellä olevista suurin osa on uhanalaisia.

Jos edellä mainittuja ympäristöhaittoja ei ole minimoitu, on vesivoimalla tuotetun energian hyödyntäminen vielä kaukana kestävästä kehityksestä eikä tällainen sähkö ansaitse vihreää sertifikaattia.

Maamme rakennettuja virtavesiä on kunnostettu alueellisen kalataloushallinnon ohjauksessa ja rahoittamana 20 vuotta.

Pyrkimyksenä on palauttaa ja elvyttää kalakantoja ja jokiluontoa sekä lisätä kohteiden kalastusmahdollisuuksia. Kunnostuksista on koitunut hyötyä muun muassa lukuisille vapaa-ajankalastajille, kalavesien omistajille ja matkailualan yrittäjille.

Toimivien kalateiden rakentamisessa on maassamme viime aikoina edistytty harppauksin. Siksi kalojen kulun järjestämisen tulisi nykyään olla jo itsestään selvää sekä vesivoimaloiden luvissa että valtion tukien ehdoissa.

Tätä on kuitenkin usein pidetty kohtuuttomana vaatimuksena monissa pienvesivoimalahankkeissa.

Suojelun ulkopuolella sijaitsevaa vesivoimaa ei kauppa- ja teollisuusministeriön mukaan ole merkittäviä määriä lisättäväksi.

Alueellinen kalataloushallinto katsoo, että rakentamattomien pienten koskiemme valjastaminen sähköntuotantoon ei voi olla ratkaisu Suomen ilmastovelvoitteeseen eikä energiantarpeisiin. Niissä eläviä viimeisiä vaelluskalakantojamme ei pidä uhrata jatkuvan kasvun ja energiantarpeen alttarille.

Runsasvesistöisenä ja vauraana maana Suomella on oltava varaa jättää vähäinen rakentamaton vesivoima hyödyntämättä valjastamattomien koskiemme muiden arvojen vuoksi.

Vesivoiman käytön tehostaminen voi tulla kysymykseen vain jo rakennettuun vesivoimaan liittyen, mutta myöskään siinä ei saa vaarantaa vesistöjemme kalatalouden kehittämistä.

Uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen muun muassa ilmastonmuutoksen etenemisen hillitsemiseksi on hyvin tärkeää.

Onko nyt kuitenkin Suomen pienille vesistöille käymässä samoin kuin suurille viime vuosisadan puolella?

Katsomme, että vesivoiman rakentamisessa tarvitaan moderni ja kestävän kehityksen mukainen strategia, joka ottaa huomioon myös EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet vesistöjemme hyvästä ekologisesta tilasta.

Helsinki

ja muut TE-keskusten

kalatalousjohtajat

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi