Pohjoisen Suomen lennonvarmistuksessa on puutteita

Talven alkaessa Pohjois-Suomen turistikausi puhkeaa kukkaan. Vuosi vuodelta lisääntyvät matkustajavirrat tuovat kauniiseen Lappiin tuloja ja töitä muun muassa paikallisille yrityksille ja pienyrittäjille, matkatoimistoille, lentoyhtiöille sekä Ilmailulaitokselle ja lopulta Suomen valtiolle.

Kittilän lentoaseman tilauslentoliikenteen kasvun arvioidaan olevan tänä talvena 25 prosentin luokkaa. Tulevaan talvikauteen on varauduttu suurilla investoinneilla – investoinneilla matkustajiin. Pelkästään Kittilän lentoaseman matkustajatiloihin Ilmailulaitos on investoinut miljoonia euroja.

Uusille tiloille on varmasti käyttöä kasvavien matkustajavirtojen hallinnassa, tätä ei epäile tai kyseenalaista kukaan. Emme mekään.

Finnairin liikennelentäjiä edustava Suomen liikennelentäjäliitto on huolissaan lennonvarmistuksen tasosta vilkkaimmilla Pohjois-Suomen lentopaikoilla. Lentoliikenteen turvallisuuden tulisi olla investointien kärkipäässä. Näin ei valitettavasti ole.

Ilmailulaitoksen mittavista investoinneista huolimatta vilkkaille lentokentille ei ole luotu pysyvää lennonjohtoa.

Normaaleilla lentokentillä (esim. Turku, Tampere, Helsinki, Oulu ja Rovaniemi) Ilmailulaitoksen alaisuudessa toimivat lennonjohtajat porrastavat lentokoneet siten, että törmäysvaaraa muiden lentokoneiden tai lentoaseman maaliikenteen kanssa ei synny.

Lennonjohtajan tärkeimpänä tehtävänä on taata turvallinen ja joustava lentoliikenne.

Valitettavasti – useimmiten perusteettomiin kustannussyihin vedoten – monella Pohjois-Suomen lentopaikalla toimii lennonjohtajan sijaan vain ns. lennontiedottaja.

Lennontiedottaja ei osaa, ei voi eikä saakaan porrastaa lentoliikennettä. Tämä tarkoittaa käytännössä, että oletusarvoisesti porrastaminen jätetään lentokoneen päällikön vastuulle.

Tilanne on kestämätön. Lentäjillä ei ole laitteita eikä varsinkaan aikaa toimia lennon kriittisimpinä hetkinä "lennonjohtajina".

Lennontiedottajan antama ns. lentotiedotuspalvelu (Aerodrome Flight Information Service, AFIS) on maailmalla hyvin harvinaista.

Finnairin reittiverkostossa ei ole AFIS-kenttiä Suomen ulkopuolella. Pohjois-Suomen lentokentistä ilman lennonjohtoa ovat muun muassa Kittilä (1 840 lentoa vuonna 2003), Kajaani (1 779), Kuusamo (1 003) ja Enontekiö (89).

AFIS-lentotoiminta on meille suomalaisille lentäjille tuttua, vaikkakin epämiellyttävää toimintaa. Valitettavasti useat Pohjois-Suomeen satunnaisesti operoivat ulkomaiset lentäjät eivät AFIS-toiminnan erityispiirteitä tunne.

Suuri riski liittyykin tällaiseen toimintaan, yhdistettynä vaativiin olosuhteisiin. Asia käy esille onnettomuustutkinnoista, joita Suomen onnettomuustutkintakeskus (OTK) on AFIS-kentillä tapahtuneista "läheltä piti" –tilanteista ja onnettomuuksista tehnyt.

Vuoden 2003 liikennemäärät – alkavan talvikauden liikennemääristä puhumattakaan – osoittavat, että varsinkin Kittilän lentoliikenne vaatii pysyvän lennonjohdon välittömästi.

Vuonna 2003 Kittilään saapui 1 217 reitti- tai tilauslentoa (koneissa 213 782 matkustajaa), 173 yleisilmailu-, 404 sotilas- ja 46 muuta lentoa. Yhteensä saapuvia lentoja oli 1 840 kpl.

Tilastot lasketaan normaalin käytännön mukaisesti laskeutumisista. Todellinen liikennemäärä on kaksinkertainen, sillä jokainen laskeutunut kone nousee myös aikanaan ilmaan. Useita lentokoneita voi olla yhtä aikaa sekä lähestymässä että lähdössä.

Kittilän lentoliikenne on toistaiseksi vahvasti talvipainotteista viikonloppujen ollessa vilkkainta aikaa.

Talviolosuhteet vaikeuttavat operointeja. Kiitoteiden ja asematason liukkaus, jään ja lumen poisto lentokoneiden siiviltä ja monet muut poikkeukselliset tekijät eivät ainakaan helpota liikenteen koordinointia. Tilannetta sekoittavat yleisilmailu- ja sotilasliikenne. Ongelmia eivät vähennä ulkomaisten operaattoreiden kieliongelmat ja tietämättömyys toimintamenetelmistä. Ja koordinaattori – lennonjohtaja – puuttuu.

Katastrofaaliseen ilma-alusten törmäykseen AFIS-ilmatilassa ei tarvita kuin kaksi epäonnista osapuolta sellaisena aikana, jolloin lennonjohtopalvelua ei ole saatavilla.

Kansainvälinen lentäjäjärjestö International Federation of Air Line Pilots' Associations (IFALPA) on kiinnittänyt huomiota lennonvarmistukseen Pohjois-Suomessa ja pyytänyt Ilmailulaitosta ryhtymään toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

Suomen liikennelentäjäliitto ry on ollut asiasta toistuvasti – jo vuosia – yhteydessä Ilmailulaitokseen ja liikenneministeriöön.

Tavoitteenamme on taata ilmaliikenteessä niin matkustajien kuin omakin turvallisuutemme.

Vilkkaat Pohjois-Suomen kentät tarvitsevat lennonjohtopalvelua porrastuksineen. Valitettavaa ja ikävää on todeta, että kerta toisensa jälkeen olemme saaneet kielteisen vastauksen. Perusteena usein kustannustekijät.

Montako vaaratilannetta tai vakavampaa onnettomuusuhkaa tarvitaan, ennen kuin Ilmailulaitos on valmis investoimaan turvallisuuteen "turvallisuus ensin"-periaatteella? Onko liikenneministeriöllä ja Suomen valtiolla varaa toimia piittaamattomasti?

Päätettäessä siitä, annetaanko lentopaikalla lennonjohto- vai lennontiedotuspalvelua, on otettava huomioon kaikki ne tekijät, jotka voivat vaikuttaa liikenteen turvallisuuteen ja tehokkuuteen.

Näitä ovat muun muassa liikenteen laatu ja määrä, paikallinen pinnanmuodostus, sääolosuhteet, radiopuhelinliikenteessä käytettävät kielet ja ulkomaisten operaattorien määrä.

Alkavan joulukuun ruuhkahuippuihin Ilmailulaitos on päättänyt tarjota lennonjohtopalvelua Kittilässä. Tämä ei kuitenkaan riitä.

puheenjohtaja

turvatoimikunnan puheenjohtaja

Suomen liikennelentäjä-

liitto ry (SLL)

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi