Pohjoismaiden yhteistyöllä kolme ulottuvuutta

Viime aikoina meille on annettu runsaasti syitä pohtia pohjoismaista yhteistyötä ja sen tulevaisuutta. Kansainvälistyminen ja globalisaatio, Euroopan poliittisen ja taloudellisen integraation kiihtyminen ja syventyminen, naapurialueidemme taloudellinen kehitys sekä lukuisat muut seikat antavat meille aihetta pohtia omaa rooliamme muuttuvassa Pohjois-Euroopassa.

Mitkä ovat alueellisen yhteistyön mahdollisuudet uudessa Euroopassa? Miten Baltian maiden ja Puolan EU-jäsenyys vaikuttaa pohjoismaiseen yhteistyöhön? Mikä on Pohjolan ja pohjoismaisuuden rooli Pohjois-Euroopan muuttuvissa yhteistyökuvioissa?

Euroopan integraation kehitys vaikuttaa konkreettisesti Pohjoismaiden asemaan ja pohjoismaiseen yhteistyöhön.

Lisääntyneen kansainvälistymisen myötä alueellisen yhteistyön merkitys lisääntyy sellaisten maiden välillä, joilla on yhteisiä arvoja ja etuja.

EU:n laajentuminen kymmenellä uudella jäsenmaalla tarjoaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia myös pohjoismaiselle yhteistyölle.

Pohjoismaisella tasolla halutaan huolehtia pohjoismaisesta identiteetistä ja kulttuurista, vapaasta liikkuvuudesta ja kotimarkkinoista sekä Pohjolan kilpailukyvystä ja vahvuuksista. Toisaalta halutaan myös laajentaa alueellista yhteistyötä Pohjois-Euroopassa, etenkin Itämeren alueella.

Pohjolan vahvuus on aina ollut joustavuus ja kyky sopeuttaa toimintaa vastaamaan uusia tarpeita.

EU:n laajentumisen myötä on tullut aika yhteistuumin ja yhteisin voimin tarkastella alueellista yhteistyötämme ja sen muotoja.

Pohjois-Euroopassa toimii Euroopan unionin lisäksi neljä hallitusten välistä alueellista järjestöä: Pohjoismaiden ministerineuvosto, Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin euro-arktinen neuvosto sekä Arktinen neuvosto.

Pohjois-Euroopan alueelliset järjestöt ovat syntyneet eri aikoina ja eri tarpeisiin.

Siksi järjestöjen tehtäväkentät ja maaryhmittymät eroavat toisistaan. Järjestöjen toimenkuvat ovat erilaisia ja työkenttää löytyisi vielä muillekin panoksille. Lisäksi ne toimivat omilla alueillaan EU:n Pohjoisen ulottuvuuden politiikan toimeenpanijoina.

Pohjoismaat kuuluvat kaikkiin näihin järjestöihin ja siten Pohjoismaiden voisi sanoa muodostavan näiden alueellisten järjestöjen ytimen.

Keskustelu pohjoisten alueellisten järjestöjen tulevaisuudesta on tiivistynyt viime vuosina etenkin EU:n laajentumiskehityksen myötä.

Alueellisen yhteistyön mahdollisista päällekkäisyyksistä käyty keskustelu on ollut vilkkainta ennen kaikkea Pohjoismaiden kesken, lähinnä koska vain Pohjoismaat ovat mukana kaikissa yhteistyörakenteissa.

Myös eduskunnassa käytiin vastikään ajankohtaiskeskustelu Pohjois-Euroopan yhteistyön, ja erityisesti sen parlamentaarisen ulottuvuuden, kehittämisestä. Yksi keskustelun keskeisiä lähtökohtia oli, että Pohjois-Euroopassa on jo miltei puolen tusinaa erilaista parlamentaarista yhteistyöelintä.

Keskustelussa painotettiin varsinkin Itämeren alueelle uutta ajattelua, dynamiikkaa ja uusia visioita. Kansanedustajien mukaan pohjoiseurooppalaista parlamentaarista yhteistyötä tulisi rationalisoida ja syventää.

Keskustelussa tuli ilmi myös kansanedustajien turhautuminen nykyisten rakenteiden moninaisuuteen sekä mahdolliseen päällekkäisyyteen ja tehottomuuteen.

Neljän pohjoisen alueellisen neuvoston välinen yhteistyö on kuitenkin viime aikoina parantunut. Nykyään eri neuvostojen johto kokoontuu muun muassa vuosittaisiin koordinaatiokokouksiin.

Itämeren maiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston välille on kehittynyt myös läheisempää yhteistyötä.

On hyvin tärkeää jatkaa eri neuvostojen toiminnan ja työskentelyn tehostamista ja työkentän virtaviivaistamista. Keskusteltaessa pohjoiseurooppalaisen yhteistyön uudistamisesta on kuitenkin myös muistettava, että Pohjoismaita lukuun ottamatta muut Itämeriyhteistyöhön osallistuvat maat eli Latvia, Liettua, Puola, Saksa, Venäjä ja Viro eivät ole olleet kiinnostuneita muuttamaan jo olemassa olevia yhteistyörakenteita.

Kun Itämeren alueelle vasta etsitään omaa identiteettiä, pohjoismainen yhteistyö, joka rakentuu yhteisen kulttuurin ja historian pohjalle ja perustuu jaettuihin arvoihin, edustaa jatkuvuutta muuttuvissa yhteistyökuvioissa.

Laajempi esimerkiksi Itämeren maiden yhteistyö ja pohjoismainen yhteistyö tulisikin mielestäni nähdä toisiaan täydentävinä eivätkä kilpailevina yhteistyön muotoina.

Voidaan sanoa, että pohjoismaisella yhteistyöllä on kolme ulottuvuutta: pohjoismaiden keskinäinen yhteistyö, joka muodostaa yhteistyön ytimen, lähialueyhteistyö sekä Eurooppa-yhteistyö.

Pohjoismainen lähialueyhteistyö on jo vakiinnuttanut asemansa. Pohjolan tulisi kuitenkin suunnata katseensa myös laajemmalle ja tarkentaa omaa rooliaan EU:n uusien itänaapurien, kuten Ukrainan ja Valko-Venäjän, demokratian kehittämisessä ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa.

Laajentuvassa – ja mahdollisesti alueellistuvassa – EU:ssa pohjoismaiden keskinäinen yhteistyö ja neuvonpito on yhä tärkeämpää.

Vakiintuneiden ja tuttujen yhteistyökuvioiden antamia mahdollisuuksia tulisikin EU:n puitteissa hyödyntää mahdollisimman paljon, niin ministeri- kuin virkamiestasollakin.

pohjoismainen yhteistyöministeri

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi