Puutarhakaupunki-idea on täysin kestämätön

 Luin pelonsekaisella kauhulla pääministeri Matti Vanhasen vision pääkaupunkiseudusta (HS 7. 9.).

Pieniä palleroita kuin haulikolla ammuttuna oli huiskittu pitkin metsiä. Rinkulat kuvasivat noin viidentuhannen asukkaan omakotilintukotoja, joissa ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan, mitä nyt kerran viikossa patteriautoillaan käväisevät lähimmässä Ideaparkissa suurimmilla ostoksillaan.

Työpaikat ja lähipalvelut löytyvät omakotitontin nurkalta. Esimerkkeinä pääministeri mainitsee sellaiset onnelat kuin Espoon ja Nurmijärven. Onneksi Espoo vihdoin suhtautuu metroon myönteisesti.

Mitenköhän työpaikat ja lähipalvelut saadaan houkuteltua metsien keskelle? Espoonkin työssäkäyvän väestön suuri osa huristelee edelleen Helsinkiin töihin.

Toistaiseksi vielä kaupallisten palveluiden ja työpaikkojen sijoittuminen on raakaa matematiikkaa. Vai aikooko hallitus mahtikäskyllä hajasijoittaa esimerkiksi Nokian ja päivittäistavaraliikkeet pitkin syrjäseutujen metsiä?

Keskustapuolueen kummallinen kotikampanja luultavasti tarkoittaa, että ihmiset pysykööt kotonaan kaukana syntisistä kaupungeista, joissa asutaan peräti betonista tehdyissä taloissa, joita ei pelleteillä lämmitetä.

Mutta missä lapset ja aikuiset harrastavat?

Tuskin näihin puutarhakyliin rakennetaan jäähalleja, nuorisotaloja, golfkenttiä, teattereita ja niin edelleen. Pelkkä halkojen hakkaaminen ei varmaankaan pitkälle riitä.

Miten tällaiseen puutarhojen saaristoon saadaan toimiva joukkoliikenne? Miten infrastruktuuri hoidetaan kohtuullisin kustannuksin?

Tällaisella konseptilla tuhotaan seudun tulevaisuus ja viitataan kintaalla kestävälle kehitykselle mukaan lukien sosiaalinen kestävä kehitys.

Entisen maalaisliiton pyrkimykset siirtää väkisin valtion virastoja ja laitoksia kauas lentomatkojen varaan on ollut jotenkin ymmärrettävää.

Kuitenkin se, että pääkaupunkiseutu hajasijoitettaisiin seudun sisällä, menee ainakin minun vaatimattoman ymmärrykseni yli.

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi