Resurssipula näivettää ammattikoulutusta

Merja Laamo kiinnitti mielipidekirjoituksessaan (HS 24. 3.) "Talonrakentajan taitoja ei opita etäopiskelemalla" huomionsa todelliseen ongelmaan.

Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevien oppilaiden alkuperäisestä 38 viikkotunnin lähiopetusmäärästä ollaan tultu tilanteeseen, jossa opiskelijalla on enää 26–28 tuntia opetusta viikossa – kymmenen tuntia vähemmän kuin alkujaan.

Se on merkinnyt opiskeluvuoden 38 viikon aikana 380 tuntia vuodessa ja 1 140 tuntia kolmevuotisen tutkinnon aikana.

Lähiopetusviikkoja jää puuttumaan 40,7 viikkoa – siis yli vuoden opinnot. Tämä merkitsee, että Helsingin toisen asteen 5 800:lta ja amk:n 6 600:lta opiskelijalta on jäänyt puuttumaan yhteensä 12 000 opiskelijavuotta ammattiensa keskeisiä opintoja.

Kyseessä on opiskelijoiden pettäminen. Lyhyet työpäivät ovat vastoin työelämän pelisääntöjä. Muutamaksi tunniksi ei haluta edes tulla oppilaitokseen.

Ryhmätyötaidot, säännöllisyys ja vastuu katoavat jo koulutusvaiheessa. Asiat joita työnantaja haluaa erityisesti korostaa.

Lienee pelkkää naiiviutta kuvitella, että opiskelijat tunnollisesti suorittaisivat opintoja etätehtävien muodossa. Verhoilijan ammattiin valmistautuvalle ei riitä oppikirjoja luettavaksi edes kahdeksi viikoksi, vaikka kaikki alan oppikirjat pinottaisiin työpöydälle.

Osa opiskelijoista on jo keksinyt hakeutua puolipäivätöihin mahdottomien työpäivien johdosta.

Kuka on vastuussa, kun uraansa aloitteleva sairaanhoitaja tekee virheen lääkkeen annostelussa? Graafisen alan painaja ilmoittaa, että hän osaa kyllä laittaa painokoneen kuntoon ja siivota, mutta harjoitustuntien aika ei riittänyt varsinaisen painamisen opiskeluun. Auton korjaaminen kestää ja kestää, insinöörin suunnittelema katto romahtaa.

Opetuslautakunnan jäsenet ja valtuutetut ovat hyväksyneet oppituntien vähentämismenettelyn, vaikka ammattioppilaitoksista valmistuvat oppilaat eivät enää tunne työkaluja nimeltä. Kuka vastaa siitä, että opetussuunnitelmien temppuja ei osata?

Kyseessä on myös opettajien pettäminen. Vaikka työviikkoa on arveluttavalla tavalla lyhennetty, yrittävät opettajat kaikesta huolimatta toteuttaa opetussuunnitelmiin sisällytetyt tavoitteet täysimääräisinä.

Opettajakunta ei voi hyväksyä tilannetta, jossa sitä syyllistetään oppilaan päättötason osaamattomuudesta. Tilanne on ristiriitainen ja epäuskottava.

Tosiasioiden edessä olisi toivonut, että ammatillisen opetuksen vastuuhenkilöt olisivat ryhtyneet puolustamaan resurssien puutteessa näivettyvää ammatillista koulutusta.

Toisin on käynyt. Tärkeintä ammatillisen koulutuksen johtamisessa on ollut kuuliaisuus Helsingin kaupungin budjettisäästöjen noudattamiseksi. Ammatillisen opetuksen resursseja on vähennetty Helsingissä monena peräkkäisenä vuotena 5–6 prosenttia kaupungin yleisen linjauksen mukaisesti.

Jälkijättöisen laskentatoimen ja johdon säästösuuntautuneisuuden seurauksena on parina viime vuotena säästetty lisäksi miljoonia euroja ylimääräistä.

Ammatilliset opettajat ovat viestittäneet päättäjille ammatillisen koulutuksen tilasta. Vuosi sitten keväällä sadan ammatillisen opettajan joukko osoitti spontaanisti mieltään opetusviraston edessä samaan aikaan, kun opetuslautakunta piti kokoustaan virastossa.

Työnantaja katsoi asiakseen haastaa opettajat työtuomioistuimeen. Merkittävää asiassa oli myös se, että OAJ irtisanoutui tapahtumasta.

Opettajien arvostelu ei kohdistukaan pelkästään opetusviranomaisten suuntaan. Oman osansa saa opettajia edustava OAJ. Kehnot sopimukset eivät ole korvanneet lisääntynyttä työmäärää. Lähiopetustuntien vähentämistä ei ole huomioitu, eikä uutta lisäarvoa ole neuvotteluissa kuntatyönantajan kanssa saatu aikaan. Vanhoja sopimuskohtia uusitaan vaihtamalla muna munaan.

Lisäksi järjestö on voimaton oman virkaehtosopimuksensa luokkaopetuksen ulkopuolisten töiden hinnoittelussa. Ammattioppilaitosten korkeasti koulutetulla opettajakunnalla voidaan teettää "muuta työtä" ale-palkalla. Virkaehtosopimuksilla sovitun palkankorotuksen työnantaja on oppinut mitätöimään lähiopetustunteja vähentämällä.

Eräänä perusteluna ammatillisen opetuksen määrärahojen pienentämiselle Helsingin opetusvirasto käyttää viiden suurimman kaupungin yksikköhinnan keskiarvoon pääsemistä. Näihin laskelmiin opetustoimen johto haluaa aina liittää kiinteistöistä johtuvat kulut – vuokrat. Tulos on vaikuttava.

Kunnallispoliitikkojen tulisikin seuraavaksi vertailla koulutuksen yksikköhintoja puhtaasti ilman näitä kuluja.

Ei ole oikein, että valtion koulutukseen osoittamaa yksikköhintaa käytetään kaupungin kiinteistöpääoman rahoitukseen ja säästötarvetta perustellaan kohtuuttomilla vuokrakuluilla, joita kaupunki itse perii itseltään.

Helsinki on saanut monelle alalle maan parhaat ammatilliset opettajat huolehtimaan opetuksen laadusta. Nämä ammattiosaajat eivät voi hyväksyä opetustyönsä mitätöimistä resurssien vähentämisen seurauksena.

lehtori

Helsingin ammatillisen

opetussektorin pääluottamusmies, JUKO / OAJ

Helsingin ammatillisten

opettajien puheenjohtaja

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi