Ruokiamme ei pidä hävetä

 Kun esittelet ulkomaalaiselle kotimaatasi Suomea, kehut varmasti rinta rottingilla myös ruokakulttuuriamme.

Etkö? Nokian taidat kuitenkin mainita. Teknologian osalta Suomen maabrändin peruspalikat ovat kutakuinkin hyvässä järjestyksessä, kiitos kansalliskännykkämme. Nokia ymmärtää olla ylpeä suomalaisista juuristaan ja panostaa silti kasvuhakuisesti vientiin.

Suomalainen elintarvikeala sen sijaan pohtii yhä, tohtisiko omia tuotteita viedä edes Baltiaan asti. "Suomalaisuus ei myy" on yksi maamme elintarvikealan sitkeimmistä teeseistä. Kyse on kollektiivisesta alemmuuskompleksista.

Pessimismiin taipuvassa skenaariossamme Suomi mielletään primitiiviseksi periferiaksi, jossa läskisoosin, mämmin ja kossuvissyn voimin taivalletaan pimeässä talvessa kohti seuraavaa lyhyttä terassikesää.

Totuus on toisenlainen. Ulkomaalaiset eivät tunne suomalaisesta ruokakulttuurista juuri mitään. Edes terveysvaikutteisten huippuinnovaatioidemme ksylitolin, Benecolin tai Gefiluksen puolesta ei ole osattu aikanaan paukutella henkseleitä maan rajojen ulkopuolella.

Muista länsimaista poiketen Suomen valtio ei koe tarpeelliseksi panostaa elintarvikealamme kansainväliseen näkyvyyteen alan messuilla ja medioissa, vaikka juuri ruokakulttuurilla on suuri merkitys, kun pyritään vahvistamaan yleistä Suomi-kuvaa ulkomailla.

Kuka Suomessa vastaa elintarvikealan ulkomaisesta markkinoinnista?

Yksittäisten yritysten varaan kansallista imagomarkkinointia ei voi jättää. Ei niin tehdä muissakaan maissa.

Ulkomailla Suomi yhdistetään korkean teknologian ja metsän lisäksi erityisesti arkkitehtuuriin, designiin ja saunaan. Suomi on saavuttanut tunnettuutta myös puhtaana ja eksoottisena maana. Näitä samoja positiivisia mielikuvia voitaisiin helposti hyödyntää myös elintarvikealan kansainvälisessä markkinoinnissa – siis voitaisiin, jos suomalaiset ymmärtäisivät olla ylpeitä upeasta ruokatarjonnastaan, myös ulkomailla.

elintarvikealan ammattilainen

Wettingen, Sveitsi

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi