Ryhmävalitus voisi olla toimiva menettely

Ryhmäkanteen tarpeellisuutta selvittänyt työryhmä jätti erimielisen mietintönsä oikeusministeri Johannes Koskiselle huhtikuun alussa. Ryhmäkanteen vastustajat esittivät mietinnössä, että ryhmäkanteen sijasta nykyistä kuluttajansuojajärjestelmää voitaisiin vahvistaa. Näin myös HS pääkirjoituksessaan 3. 4.

Lisäksi elinkeinoelämän edustajien mielestä muun muassa ryhmävalitusmenettelyn mahdollisuuksia pitäisi selvittää tarkemmin.

Ryhmävalitusmenettely oli esillä jo kuluttajavalituslautakunnan toimintaa uudistaneessa työryhmässä keväällä 2004. Silloin asiasta ei kuitenkaan tehty lakiehdotusta.

Ryhmäkannetyöryhmän työ oli tuolloin pahasti kesken ja katsottiin, että ryhmävalitusmenettely olisi ollut luontevaa selvittää samassa yhteydessä kuin ryhmäkanne. Ryhmäkannetyöryhmä ei kuitenkaan käsitellyt ryhmävalitusta tarkemmin mietinnössään.

Kuluttajille tarjottavat hyödykkeet ovat yhä enemmän samanlaistuneet ja palvelut verkostoituneet. Yksittäisillä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisillä sopimuksilla voi olla olennaisia yhtäläisyyksiä.

Sopimuksen kohde tai sopimusehdot voivat olla täysin samanlaiset. Tällöin myös erimielisyyden aiheet saattavat olla useiden kuluttajien kohdalla identtiset.

Käytännössä on syntynyt samanlaisia riitoja esimerkiksi autojen ja matkapuhelimien tyyppivioista, puhelinoperaattorin asiakkaille harhaanjohtavasti tarjoamista eduista, pankkipalveluista ja sähkönsiirtomaksuista.

Useita kuluttajia koskeva, samasta asiasta johtuva erimielisyys voitaisiin ryhmävalituksella saattaa kuluttajavalituslautakunnassa vireille yhdellä hakemuksella ja ratkaista yhdellä ratkaisusuosituksella.

Menettelyn viranomaisaloitteellisuudesta ja joustavuudesta johtuen siihen ei liittyisi niitä epäkohtia, joita ryhmäkanteella väitetään olevan.

Ryhmävalituksen tekeminen voitaisiin rajata yksinomaan kuluttaja-asiamiehelle, jonka tehtäviin kuluttajien aseman turvaaminen muutoinkin kuuluu. Tällöin epäasianmukaisia rahastukseen tähtääviä menettelyjä ei voitaisi saada vireille.

Kuluttaja-asiamiehellä on myös käytännössä parhaat mahdollisuudet saada tietoonsa menettelyyn soveltuvat, useita kuluttajia koskevat erimielisyydet. Kuluttaja-asiamies voisi tiedottaa lautakunnan ratkaisusuosituksista kuluttajille tiedotusvälineissä. Jos ryhmävalitukseen annetun suosituksen noudattamisesta syntyisi epätietoisuutta, kuluttajat voisivat ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamiehen toimistoon.

Erityistapauksissa kuluttaja-asiamies voisi lautakunnan antaman ratkaisusuosituksen pohjalta neuvotella elinkeinonharjoittajan kanssa, minkälaiseen hyvitykseen suosituksen tulisi kunkin kuluttajan kohdalla johtaa.

Kuluttajaryhmän jäseniä ei olisi tarpeen yksilöidä, koska lautakuntamenettely on asianosaisille maksutonta eikä heillä ole vastaavaa kuluvastuuta kuin oikeudenkäynnissä.

Kuluttajien ei tarvitsisi erikseen ilmoittautua ryhmään. Ryhmä rajautuisi kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa ja lautakunnan päätöksessä selvitettävällä tavalla niihin kuluttajiin, jotka voisivat esittää samaa elinkeinonharjoittajaa kohtaan vaatimuksen olennaisilta osin samalla perusteella.

Yksittäisen kuluttajan harkintaan jäisi, vetoaisiko hän omalta osaltaan annettuun ratkaisusuositukseen.

Koska lautakunnan päätös on suositus, elinkeinonharjoittaja voisi halutessaan jättää noudattamatta sitä. Nykyisin lautakunnan päätöksiä noudatetaan kuitenkin niissä kysymyksissä, joissa ryhmävalitus voisi tulla kyseeseen, yli 80-prosenttisesti.

Voidaan olettaa, että ryhmävalitukseen annettuja päätöksiä noudatettaisiin lautakunnan puolueettomuuden ja asiantuntemuksen sekä ryhmävalitusten saaman julkisuuden vuoksi hyvin.

Tarvittaessa elinkeinonharjoittaja tai yksittäiset kuluttajat voisivat viedä asian oikeuteen, missä kuluttaja-asiamies voisi nykyiseen tapaan avustaa kuluttajia.

Ryhmävalitus lisäisi kuluttajien oikeusturvaa ja todennäköisesti ehkäisisi riitoja ennalta. Se myös tehostaisi lautakunnan toimintaa ja säästäisi elinkeinonharjoittajien voimavaroja, kun useat erimielisyydet saisivat ratkaisun yhdellä kertaa.

Menettelystä saatavien kokemusten perusteella voitaisiin myöhemmin päättää, onko tarpeen luoda ryhmäkannemenettely, joka voisi sitten koskea muitakin kuin kuluttaja-asioita, esimerkiksi ympäristövahinkoja.

Ryhmävalitus saattaisi olla tässä vaiheessa hyvä kompromissi ryhmäkannetta vastustavan elinkeinoelämän ja sitä kannattavien kuluttajaviranomaisten sekä -järjestöjen välillä.

oikeustieteen tohtori

puheenjohtaja

kuluttajavalituslautakunta

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi