Sairauslomalle ei ilman lääkärintodistusta

Tämän vuoden aikana on aika ajoin tiedotusvälineissä käyty keskustelua siitä, minkälaisella ilmoituksella voi jäädä työstään sairauslomalle.

On jopa väitetty, että oman ilmoituksen pitäisi riittää lyhyessä sairauslomatapauksessa.

Sosiaali- ja terveysministeriön taholta asiaa ajetaan sillä varjolla, että perusterveydenhuollossa lääkäreiden työn tekeminen pitäisi suunnata muualle.

Valmis ehdotus oli tarkoitus tarjota suosituksena tupo-pöytään. Tämä kaiketi, koska työsopimussäädöstöissä pelisäännöt aikanaan on sovittu.

Kuitenkin ministeriöllä näyttää olevan tarvittaessa käytössä järeämpiäkin keinoja asian saattamiseksi sen tahtomalle mallille.

Toiseksi asiaa puolustellaan sillä, että henkilö itse ja ainakin sairaanhoitaja pystyy monesti arvioimaan sairauslomatarpeen.

Ja kolmanneksi sillä, että jo nyt monissa yrityksissä terveydenhoitajan ja jopa henkilön oma ilmoitus sairaudesta riittää poissaolon hyväksymiseksi ja palkan maksamiseksi.

Mikään mainituista argumenteista ei ole riittävä perustelu sille, että työnantaja maksajana joutuisi aina hyväksymään muun kuin lääkärintodistuksen.

Perusterveydenhuollossa todistuksen kirjoittamisilla ei ole merkitystä. Selvitysten mukaan vain hyvin minimaalinen osa lääkäreiden vastaanotolle saapuvista potilaista tulee vastaanotolle vain todistuksen saamiseksi.

Kysymys on erilaisten oireiden ja sairauksien takia vastaanotolle tulleista ihmisistä, joille lääkäri työkykyä arvioidessaan tarvittaessa kirjoittaa todistuksen.

Sairausloma-asia on aina merkittävä potilaskorttiin ja nykytekniikalla todistus tulee printteristä potilaskorttimerkintöjen oheistuotteena eikä vie edes lisäaikaa!

Työterveyshuolto on nykyisin järjestetty yli 80 prosentille työssä käyvistä ja näistä vuonna 2001 oli 87 prosentille järjestetty työnantajan vapaaehtoisesti kustantama sairaanhoito.

Näistä valtaosassa on erilaisia työpaikkakohtaisia sopimuksia omien työterveyshoitajien oikeuksista kirjoittaa lyhyitä sairauslomajaksoja.

Tätä on helppo puolustaa, koska yhdessä paikassa toteutettu hoito ja sen seuranta onnistuvat, työpaikat tunnetaan ja sairauslomien tarvearviointi perustuu hyvään ja pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen.

Varsinaiseksi asiaksi nouseekin se, halutaanko taas kerran nostaa yksilön oikeudet ja päätösvalta tasolle, johon ne eivät kuulu?

Ruotsissa on jälleen tehty uusi tutkimus ihmisten suhtautumisesta sairauslomiin ja tulokset ovat hätkähdyttäviä. Siellä valtaosa väestöstä katsoo, että sairauslomalle voi ilmoittautua ilman sairautta mitä eriskummallisimmista syistä.

Sairauspoissaolot ovat räjähdysmäisesti kasvaneet ja Ruotsissa peräänkuulutetaan parempaa valvontaa, lääkärin ja sosiaaliturvajärjestelmien laadukkaampaa toimintaa.

Asiaa voitaisiin edes teoreettisesti harkita, jos samassa yhteydessä avataan keskustelu sairastamisajan toimeentulon omavastuusta. Toiselle osapuolelle on helppo vaatia maksajan roolia.

Peruskysymykseksi onkin syytä nostaa, miksi työnantajan pitää maksaa täyttä palkkaa ajalta, jolta hän ei saa rahalleen työvastinetta eikä ole "syyllinen" sairastumiseen.

Kuitenkin kaikkein tärkein asia on työkyvyttömyyskäsite. Meillä ei ole – ainakaan vielä – sairauslomaoikeutta vaan työkyvyttömyysajan toimeentulojärjestelmä.

Työkyvyn ja etenkin lakien edellyttämä jäljellä olevan työkyvyn määrittely on erityisen vaativa tehtävä. Selvin esimerkki on työkyvyttömyyseläkkeet, joiden kohdalla anomuksista hylätään tänäkin päivänä lähes neljännes.

Sairauksien vaikutus työkykyyn johtuu ei vain sairaudesta vaan myös yksilöstä itsestään sekä työtehtävien edellyttämästä suoriutumiskyvyn vaatimuksesta.

Ihminen on tosiasiallisesti melko harvoin täysin työkyvytön sairautensa takia ja tämän jäljellä olevan työkyvyn arviointi on juuri sen vaativuuden takia laeilla rajattu lääkäreiden tehtäväksi.

Meillä ei ole mitään tarvetta muuttaa nykyisin hyvin toimivaa käytäntöä. Koko sosiaaliturvapolitiikkamme tähtää kansalaisten terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen ja työelämässä jatkamiseen nykyistä pitempään.

Tavoitteena on korkea lääketieteellinen osaaminen, hyvän, osaavan ja tuloksellisen toiminnan jatkaminen ja kehittäminen.

Siihen ei kuulu medikalisaation varjolla toimivia sivuväyliä ja kevennyksiä, ei ainakaan ilman oman vastuun merkittävää lisäämistä.

ylilääkäri

Elinkeinoelämän keskusliitto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi