Seksistä tulisi voida puhua kouluissa avoimesti

 Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula perää seksitaitojen opetusta peruskoulun terveyskasvatuksessa. Hieno juttu! Professoritason älähdys vakavasta puutteesta antaa meille terveystiedon opettajille mahdollisuuden keskustella tästä arkaluontoisesta asiasta jopa julkisesti.

Terveystiedon opettajille tämä on kova juttu, ovathan heidän ohjenuorinaan sopivuudesta ja sopimattomuudesta lähes pelkästään yksilöimätön yleinen mielipide, oppikirjan asiasisällöt ja omat kokemukset!

Kontula haluaa lisätä seksuaaliopetukseen tietoutta rakastelutekniikoista ja erilaisista asennoista. Tällä tavalla hänen mielestään voitaisiin vähentää nuorten tiedonhankintaa pornografiasta.

Olisiko siis mahdollista näyttää oppitunnilla erilaisia alastonkuvia tai edes piirustuksia yhdyntätekniikoista? Nykyisin yleisesti käytössä olevan oppikirjan kuvituksessa tyttölapsi kohentelee pojan erektiossa olevaa penistä tikulla. Onpa meillä siis matkaa kuljettavana. . .

Olisiko siis sopivampaa näyttää Kamasutran taiteellista kuvitusta samasta aiheesta integroituna kuvataiteisiin, vai sallittaisiinko meille lupa lukea pari mehevää katkelmaa kaunokirjallisuudesta niin, että asia tulisi kerralla selväksi? Se on varmaa, että kukaan ei saa demonstroida näitä juttuja luokkahuoneessa.

Haluan antaa valistusta ja vastata kaikkiin nuoria askarruttaviin kysymyksiin. Suurin haaste seksuaalikasvatuksessa ei tällä hetkellä ole oppisisällöt – vaan asioiden avoin ja ennakkoluuloton käsitteleminen. Haasteellisinta luokkahuoneessa on päästä hihittelyvaiheen ohi itse asiaan.

Suomalainen seksi on yhä niin tabujen valtaama, että oppilaat tuskin uskaltavat ensimmäisillä kerroilla käyttää sukupuolielimistä niiden oikeita nimiä. "Jos herra olisi hyvä ja laittaisi uloimman osansa – niin, tiedättehän te minkä – vaimonsa syvimpään osaan – niin tiedättehän te mihin. . . niin eiköhän niitä lapsia ala tulla. . ." Eipä tullut, ei – ja miten olisikaan, kun niitä yritettiin häveliäästi miehen nenä vaimon suussa!

Hyvä opettaja on innostunut asiastaan. Mutta miten on? Saako terveystiedon opettaja olla innostunut seksistä ja hankkia siitä monipuolista tietoa ilman, että hänen uurastuksensa leimaa hänet moraaliltaan löyhäksi ja kyseenalaiseksi?

Peräänkuulutan seksuaalikasvatuksen didaktiikkaa. Terveystiedon opettajalla on oltava henkinen selkänoja, jotta hän voi vapautunein mielin ja rohkeasti käsitellä niitä kysymyksiä, joita nuoret hänelle esittävät.

Jokainen aikuinen ymmärtää lisätä teknisten niksien sekaan sen tärkeimmän opetuksen parisuhteen merkityksestä.

Hip hei! Olisiko nyt alkanut aika, jolloin suomalaiset voidaan oikein koulun keinoin kasvattaa ihmisiksi, joilla ei ole vain lupa – vaan oikeus nauttia sukupuolisuudestaan miehinä ja naisina?

terveystiedon opettaja

Joroinen

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi