Sukusolujen luovuttaja ei ole vanhempi

Suomessa keskustellaan jälleen hedelmöityshoidoista ja siitä, millä ehdoilla voidaan jatkaa jo toistakymmentä vuotta vallinnutta käytäntöä, jonka mukaan naisparit ja yksinäiset naiset ovat päässeet hoidon piiriin.

Nyt valmisteilla oleva lakiesitys näyttäisi jatkavan vuoden 2002 lakiesityksen linjoilla. Lapsilla olisi siten oikeus saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa. Naisparien ja yksinäisten naisten kohdalla luovuttaja voitaisiin juridisesti vahvistaa lapsen isäksi.

Esitystä on perusteltu lapsen oikeudella tietää biologinen alkuperänsä. Rekisteröidyn luovuttajan käyttäminen ei sinänsä takaa lapselle tätä mahdollisuutta – onhan lapsen ensin tiedettävä saaneensa alkunsa lahjasoluista.

Useiden tutkimusten mukaan vain murto-osa luovuttajaa käyttäneistä heterovanhemmista kertoo asiasta lapsilleen, oli luovuttaja anonyymi tai rekisteröity.

Italiassa, Englannissa, Espanjassa ja Alankomaissa vuosina 1996–2002 tehtyyn tutkimukseen osallistuneista heterovanhemmista alle kymmenen prosenttia oli puhunut asiasta lapsensa kanssa. Näin siitäkin huolimatta, että yli puolet vanhemmista oli kertonut anonyymien lahjasolujen käytöstä ainakin yhdelle sukulaiselle tai läheiselle ystävälle.

Ruotsissa, jossa luovuttajat ovat olleet rekisteröityjä vuodesta 1985 alkaen, vuonna 2000 julkaistu tutkimus osoitti, että vain 11 prosenttia vanhemmista oli kertonut lapselleen tämän alkuperästä.

Lapselle kertominen näyttäisikin olevan suurin ero lahjasoluja käyttäneiden naisparien ja heteroparien välillä. Kaikki vuonna 1997 Belgiassa ja Hollannissa suoritettuun tutkimukseen osallistuneista naispareista olivat kertoneet lapsilleen näiden biologisesta alkuperästä – heteropareista vain yksi. Tulos oli sama Belgiassa vuonna 2003 tehdyssä tutkimuksessa.

Hollannissa, jossa vanhemmat saivat vuoteen 2004 asti valita anonyymin tai rekisteröidyn luovuttajan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta naisparit valitsivat lapselleen rekisteröidyn luovuttajan.

Vaikkei anonyymin luovuttajan käyttämisen ole sinänsä todettu vahingoittavan lasten kehitystä, nämä näyttäisivät kaipaavan lisätietoja luovuttajista, riippumatta vanhempiensa seksuaalisesta identiteetistä.

Tuore yhdysvaltalainen tutkimus osoitti, että yli 80 prosenttia rekisteröidyn luovuttajan avulla alkunsa saaneista 12–17-vuotiaista nuorista halusi tietää luovuttajan henkilöllisyyden. Syyksi nuoret ilmoittivat uteliaisuuden.

Nuoret kasvoivat hetero- ja lesboperheissä tai yksinhuoltajaäitiensä kanssa. Yksikään lapsista ei kuitenkaan pitänyt luovuttajaa vanhempanaan eikä toivonut tämän ottavan vanhemman roolia myöhemmässä elämässä.

Halu vanhemmuuteen onkin yksi yleisemmistä syistä hylätä luovuttajaehdokkaat Hollannissa, jossa kaikki luovuttajat ovat vuodesta 2004 alkaen olleet rekisteröityjä.

Asian parissa työskentelevien psykologien mukaan olisi lapsen hyvinvoinnin kannalta hyvin arveluttavaa rekrytoida luovuttajia, jotka haluaisivat ennen kaikkea isiksi.

Naisparien lasten kehitystä on tutkittu jo yli 20 vuotta. Tulokset ovat yksisuuntaisia: naisparit suoriutuvat vanhemmuudesta yhtä hyvin, joidenkin tutkimusten mukaan jopa paremmin kuin heteroparit.

Lasten hyvinvointi näyttäisi riippuvan ennen kaikkea vanhempi–lapsi-suhteen laadusta eikä vanhempien sukupuolesta tai seksuaalisesta identiteetistä.

"Isättömyyden" ei ole todettu vahingoittavan lasten kehitystä.

Näiden tutkimustulosten valossa Suomessa valmisteilla oleva hedelmöityshoitolaki vaikuttaa kovin ristiriitaiselta.

Vaikka mahdollisuus rekisteröityyn luovuttajaan näyttäisikin olevan tärkeä oikeus, luovuttajan muuttaminen juridiseksi isäksi naisparin ja yksinäisen naisen kohdalla näyttäytyy lähinnä tapana kieltää hedelmöityshoidot naispareilta ja yksinäisiltä naisilta.

Kuinka moni luovuttaja suostuisi saattamaan maailmaan tuntemattoman joukon lapsia, joiden juridiseksi isäksi hän voisi päätyä? Entä millaiset motiivit olisi luovuttajalla, joka tällaiseen suostuisi?

Lakiesityksen isyyspykälä – vaikka kyseessä on ollut vasta esitys – on jo aiheuttanut peruuttamatonta vahinkoa useille kymmenille jo syntyneille lapsille.

Väestöliiton lapsettomuusklinikan spermapankilla oli vuoteen 2001 asti voimassa käytäntö, jossa vanhemmat saattoivat valita lapselleen anonyymin tai rekisteröidyn luovuttajan. Jälkimmäistä mahdollisuutta suositeltiin erityisesti naispareille, joita klinikka on palvellut yli kymmenen vuotta.

Vuonna 2001, edellisen lakiesityksen isyyspykälän säikäyttämänä, Väestöliiton johto päätti tuhota rekisteröityjen luovuttajien tiedot vieden siten kymmeniltä hetero- ja naisparien lapsilta mahdollisuuden saada tietoonsa biologinen alkuperänsä.

Hypoteettisten "isien" etsimisen sijasta mielekkäämpää olisikin pohtia, miten taata kaikille hedelmöityshoitojen avulla syntyville lapsille yhtäläiset oikeudet: oikeus tietää biologinen alkuperänsä ja oikeus vanhempiinsa, oli lapsella sitten isä ja äiti, tai kaksi äitiä, tai äiti.

vapaa toimittaja

Pariisi

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi