Suomalaisten suun terveydenhoito vaarassa

Ensi maaliskuun alussa voimaan tulevan hoitotakuun lisäksi suun terveydenhoidon kysyntää nostaa vuoden 2002 lopussa toteutettu hammashuoltouudistus.

Ikärajoitus kunnalliseen hammashoitoon poistettiin ja yksityishammaslääkärin antaman hoidon kustannusten sairausvakuutuskorvaus laajennettiin koskemaan koko väestöä. Samalla ei kuitenkaan parannettu tasa-arvoa asiakasmaksuissa.

Viranomaisten taholta annettiin ymmärtää, että hoitoja julkisessa järjestelmässä todella voidaan nyt tarjota koko väestölle. Näin ei ole tapahtunut ainakaan isoimmissa kaupungeissa.

Alle kymmenen prosenttia vuonna 1946 tai aiemmin syntyneistä on pystynyt käyttämään julkisia palveluja suurten kaupunkien terveyskeskuksissa, kun vastaava luku pienimmissä kunnissa on lähes 30 prosenttia.

Keskeneräisen uudistuksen myötä hammaslääkäreiden työssä jaksaminen on vaarantunut ja se vauhdittaa syrjäseutujen tyhjenemistä viimeisistäkin hammaslääkäreistä.

Kun hoidon kysyntä ja kansalaisten oikeutettu vaatimus saada edullisempaa terveyskeskushammashoitoa ovat kasvaneet, ovat jotkin kunnat turvautuneet oman toiminnan lisäämisen lisäksi ostopalveluihin.

Toisissa on tehostettu toimintaa muuttamalla palkkaus kannustavammaksi tai siirtämällä osa hoidoista ja tarkastuksista suuhygienistien tekemäksi.

On kuitenkin täysin epärealistista olettaa, että näillä toimenpiteillä voidaan vastata hoidon kysyntään ilman, että yksityisen sektorin kapasiteettia ei hyödynnetä kunnolla. Maamme hammaslääkäreistä puolet toimii yksityishammaslääkäreinä.

Hammaslääkäreitä valmistuu vähemmän kuin heitä poistuu työelämästä. Hoidon kysynnän lisääntyminen ja ammattikunnan väheneminen ovat vaarallinen yhdistelmä.

Joka toinen isossa terveyskeskuksessa työskentelevä hammaslääkäri moittii työtään pakkotahtiseksi ja motivoimattomaksi. Pitkät hoitojonot yritetään purkaa urakalla.

Potilas pääsee kerran aukaisemaan suunsa virkahammaslääkärille, mutta tarpeellinen jatkohoito siirtyy kauas tulevaisuuteen.

Hammaslääkärin toimenkuva on muuttunut purennan kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta tulehduspesäkkeiden ja akuuttien tilanteiden hoitajaksi. Ehkäisevään suun terveydenhoitoon jää tuskin enää aikaa.

Voimakkaan julkisen painostuksen alla isoimmat kaupungit varsinkin eteläisessä Suomessa ovat lisäämässä terveyskeskuksen hammaslääkärin virkoja. Hyvä ajatus, mutta mistä uudet tekijät tulevat, kun hammaslääkäreitä valmistuu liian vähän?

Oletus, että yksityinen ammatinharjoittaja sulkisi vastaanottonsa ja siirtyisi kaupungin virkaan, on epärealistinen ja kansantaloudellisesti kestämätön.

Pitäisi siis purkaa hyvin toimiva praktiikka ja kunnan pystyttää samanlainen vastaanotto toiselle puolelle kaupunkia.

Pelko on, että uusiin virkoihin hammaslääkärit tulevat syrjäseudulta. Pääkaupunkiseudulla on vetovoimansa. Näin tohmajärvet ja paltamot jäävät pian kokonaan ilman hammaslääkäreitä. Kehitys ei voi olla ainakaan nykyisen johtavan hallituspuolueen Keskustan poliittisia periaatteita.

Suomalaisten suun terveys on vaarassa, jos koko kapasiteettia ei hyödynnetä. Isoissakaan kaupungeissa ei ole vielä todellinen pula hammaslääkäreistä, jos julkinen ja yksityinen sektori lasketaan yhteen.

Asiakasmaksuero julkisen ja yksityisen hoidon välillä on tasattava. Parhaiten tämä tapahtuu korjaamalla sairausvakuutuskorvauksen määrää. 

tuleva kaupunginvaltuutettu (kesk)

professori,

hammaslääketieteen laitoksen johtaja

Oulun yliopisto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi