Suomen pelastustoiminta on ollut ripeää

Suomen viranomaisiin Aasian hyökyaaltokatastrofin yhteydessä kohdistunut arvostelu on monin osin kohtuutonta. Itse Phuketissa olleena ja Thaimaassa suomalaistoimista eri maiden kansalaisten suusta kuulemia arvioita kuunnelleena voin vakuuttaa, että paikan päällä Suomen valtion tähänastista toimintaa pidetään ripeänä, määrätietoisena ja tuloksellisena.

Valtioneuvoston Suomen Punaiselle Ristille antaman toimeksiannon seurauksena Thaimaan Phuketin alueelta evakuoitiin viikossa kotiin kaikki halukkaat kansalaiset. Mikään muu maa ei vastaavaan ole samassa aikataulussa kyennyt.

Suomalaisten, kuten muiden ulkomaisten, kotiuttaminen palvelee paitsi kotiin päässeitä myös paikallisia tarpeita. Tyhjentyneet sairaalavuoteet voidaan täyttää thaimaalaisilla potilailla ja kaikki kansalliset voimavarat keskittää jälleenrakennuksen toteuttamiseen.

Monet ovat julkisuudessa kyselleet, miksi vakavammin loukkaantuneita ei siirretty Phuketista Suomeen heti. Tätä pohdittaessa on huomioitava, että ennen sairaalalentoa potilaat tuli löytää, heidän tilansa ja siirtokelpoisuutensa arvioida asiantuntevilla lääketieteellisillä perusteilla sekä siirto valmistella. Pisin potilassiirto toteutettiin SPR:n ja potilasevakuointeihin erikoistuneen suomalaisen EMA Groupin yhteistyönä yli 400 kilometrin päästä Malesian rajalta.

Erityisen sijan kritiikissä on saanut vaatimus lähettää tapahtumapaikalle suomalaisia pelastus- ym. komennuskuntia varhemmassa vaiheessa. Tahdonilmaukset ovat perustuneet oletukseen, että näin toimimalla suurempi joukko suomalaisia olisi palannut hengissä kotiin.

Kun 50 000 ihmistä jäi Turkin tuhoisassa maanjäristyksessä 1999 loukkuun talojen raunioihin, 98 prosenttia heistä pelastettiin paikallisten pelastajien toimesta.

Näin on luonnonkatastrofien yhteydessä aina. Ainoa suuren luokan tuloksellisiin pelastustoimiin kykenevä joukko on se, joka on tapahtuma-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä silloin, kun luontoäiti antaa kämmenensä puhua.

Ylivoimaisesti eniten ihmishenkiä pelastavat ne, jotka aluksi ovat muiden tapaan uhreja kaiken keskellä, mutta pölyn laskeuduttua osaavat ja haluavat ottaa ohjat käsiinsä ja toimia. Mitä enemmän koulutettuja osaajia tapahtumapaikalla asuu, sitä enemmän heitä on hengissä sitten, kun ilman täyttävät avunhuudot.

Ihmishenkiä merkittävissä määrin pelastaviin tehtäviin ulkomailta lennätettävät ryhmät tulevat valitettavasti aina saapumaan myöhässä.

Kansainvälinen katastrofiapu on tehokkaimmillaan tilanteen jälkihoidossa: korvaamassa tuhoutuneita tai alimittaisia terveydenhuoltopalveluja, varmistamassa puhtaan veden saannin, estämässä kulkutautien puhkeamisen, toimittamalla ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita sekä varmistamalla resurssit sinne, mistä niitä puuttuu.

Akuutteihin jälkihoidon tarpeisiin vastaavan toiminnan lisäksi rahaa kannattaisi käyttää katastrofiherkkien alueitten pysyvän paikallisen valmiuden parantamiseen.

Kuusihenkisen, viiden etsintäkoiran partion lähettäminen Euroopasta Iraniin kuuden päivän komennukselle maanjäristysuhreja etsimään maksaa noin 50 000 dollaria. Samalla rahalla maksetaan kolmen iranilaisen koiran ja heidän ohjaajiensa kaksivuotinen koulutus.

Vuosi sitten jouluna Bamin kaupungin tuhonneen maanjäristyksen yhteydessä iranilaiset etsintäkoirat olivat paikalla keskimäärin viidessä tunnissa. Eurooppalaisen ryhmän kokoaminen ja kohteeseen saaminen kestää yleensä päiviä.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liike on 97 miljoonan vapaaehtoisensa kautta maailman suurin kansalaisjärjestö. Se kouluttaa säännönmukaisesti jäseniään toimimaan poikkeusoloissa. Todennäköisyys, että luonnonmullistuksen sattuessa liikkeen jäseniä asuu paikkakunnalla ja että naapurista heitä löytyy lisää, on suuri.

Kunkin 181 kansallisen yhdistyksen ensisijainen vastuu on huolehtia oman maansa kansalaisista, kuten SPR:n Phuketissa maanmiestemme kotiin toimittamiseen kohdistunut operaatio toivottavasti suomalaisillekin muistutti.

Kokeneen ja koetellun, maapallon kattavan verkoston ansiosta yksikään kansallinen yhdistys ei tilanteen mittasuhteiden kasvaessa ylivoimaisiksi joudu toimimaan yksin.

Suomen Punaisen Ristin katastrofirahasto on yksi erinomainen kanava tukea ennalta uhanalaisimmassa asemassa olevien maiden kykyä vastata luonnon mullistuksiin. Punainen Risti tekee työtään pitkäjänteisesti, myös siellä missä tiedotusvälineiden valonheittäjät eivät enää loista.

vapaa toimittaja

SPR:n tiedottaja

Phuketissa 29. 12.–2. 1.

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi