Susiluolan aineiston tulkinta arveluttaa

Kristiinan ja Karijoen rajamailla sijaitsevasta Susiluolasta löytyi vuonna 1996 kiviä, jotka Museovirasto tulkitsi ihmisen työstämiksi työkaluiksi.

Susiluola tuli tutuksi Suomessa ja muualla paikkana, jossa väitetään oleilleen neandertalinihmisen 120 000–130 000 vuotta sitten tai mahdollisesti jopa 300 000 vuotta sitten.

Luolaihmisen oleskeluajankohta perustuu maakerroksista tehtyihin luminesenssiajoituksiin sijoittuen jääkauden välisiin lämpimiin jaksoihin. Näinä aikoina oleskelu Susiluolassa olisi ollut teoreettisesti mahdollista.

Matkailussa Susiluolaa on osattu hyödyntää varsin mallikkaasti ja Susiluola-käsitteellä varustettuja tuotteita on laidasta laitaan, leipäjuustosta motelliin.

Pohjanmaalla Susiluolasta on jo kouluissakin opetettu. Onhan luola ainoa paikka maapallolla, josta on löytynyt ihmisen jättämiä jälkiä alueelta, josta jääkauden aikainen mannerjäätikkö on kulkenut yli.

Susiluola aiheuttaa kuitenkin suurta kiistaa eri asiantuntijoiden välillä. Se nousee keskustelun aiheeksi Tieteen päivät 2005 -tapahtumassa tammikuussa.

Mielestäni teoriaa ei ole pystytty tieteellisesti näyttämään toteen siinä määrin, että se vakuuttaisi.

Tähän mennessä Susiluolasta on löytynyt kaapimiksi tulkittuja työkaluja, kvartsiytimiä ja eläinten luunsiruja.

Luumateriaali on koostunut jääkauden jälkeisistä eläinten luista. Ihmisluuta ei ole toistaiseksi löydetty jääkautta edeltävältä ajalta.

Luolasta on löydetty myös hiiltä. Hiili kuitenkin on esiintynyt kivissä, jotka ovat todennäköisesti peräisin luolan katosta.

Luolassa tiedetään metsästäjien pitäneen nuotioita ja alueella on ollut mahdollisesti myös metsäpaloja.

Neandertalilainen aikanaan ehkä osasi tulenteon, mutta tulenpidon merkkejä siis ei kuitenkaan ole heidän jäljiltään löytynyt.

Ihmisen työkalua muistuttavat kivet ovat savi- ja silttikiviä, kvartsiitteja ja hiekkakiviä sekä vulkaniitteja. Ne ovat kuluneita ja muodoltaan pyöristyneitä.

Kivissä niiden murtopinnat ovat kivilajille tyypillinen lohkeamismuoto. Kiviin syntyy hiushalkeamia, joihin pääsee vesi, joka jäätyy ja lohkaisee kivestä palasia ja lohkeamisen jälki muistuttaa nk. iskoksen jälkeä.

Erityisesti merkillepantavaa on, että tutkimuksissa on todettu artefakteiksi tulkittujen kivien esiintymisen rajoittuvan luolaan ja kerrokseen 120 000–130 000 vuotta sitten.

Kuitenkin tämänkaltaisia "työkaluja" löytyy yleisesti alueen ympäristöstä. Näin ei pitäisi olla, tai sitten neandertalinihminen on hukannut metsästysretkillään välineitään maastoon.

Herää kysymys, voiko aineistoa tulkita lainkaan luotettavasti, kun analogisia kiviä löytyy luolan alimpien kerrosten lisäksi myös alueelta yleisesti?

Lisäksi typologinen luokittelu on vajavainen, koska löydetyt kivet eivät vertailunäytteinä sovellu kunnolla oikein mihinkään tunnettuun teknokompleksiin. Kivet ovat muodoltaan voimakkaasti veden kuluttamia, joten niistä on ylipäätänsäkin vaikea löytää todisteita ihmisen jäljistä.

Kuitenkin mielestäni vasta sitten kun vertailut ja artefaktimorfologinen tutkimus näyttävät toteen, että kivet todella ovat ihmisen työstämiä, voidaan todeta ihmisen oleilleen luolassa.

Näkemykseni onkin, että muotojen syntyyn ovat ensisijaisesti vaikuttaneet vesi, jää, sekä kivilajikoostumus ollen siis täysin luonnon prosesseissa syntyneitä.

Myös ajoitus on ongelmallinen, sillä luolassa routa on sekoittanut kerroksia voimakkaasti. Miten muuten olisi mahdollista, että kerroksista löytyy kaikkea sikin sokin, eli siellä, missä on 300 000 vuotta vanhaa siitepölyä, on myös 120 000 vuotta vanhoja kiviä ja 200 vuotta ja sitä nuorempia luunpalasia?

Kerrostumien sekoittumisesta kertoo myös se, että alempana oleva luolan viides kerros on nuorempi kuin yläpuolinen neljäs kerros. Ongelma on, ettei tiedetä, missä vaiheessa ajoitettu maakerros on joutunut luolaan.

Neandertalilaisten tiedetään oppineen jonkinasteista vokaalien muodostusta sekä haudanneen vainajiansa. Vesillä liikkumista he eivät kuitenkaan oppineet.

Tämä on mielenkiintoista, sillä 120 000–130 000 vuotta sitten nykyinen Suomi on ollut Eemmerta ja Susiluola saaressa kilometrien päässä mantereesta, joten maisterin tasoisia uimareita heidän on täytynyt ainakin olla.

Hyvissä tieteellisissä tutkimuksissa on yleensä tapana tutkia aihetta jopa vuosikymmeniä ennen kuin tehdään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen.

Ihmettelen sitä, että sensaatiota aiheuttanutta löytöä ei tutkittu kauempaa, vaan teoria neandertalilaisesta syntyi vikkelästi, ja asiaa pidettiin heti varmana.

Onko Susiluolalla todellakin edellytyksiä päästä Unescon maailmanperintölistalle? Vai olisiko viisainta, että Museovirasto keskittyisi suojelemaan vain vanhoja ostoskeskuksia?

Keuruu

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi