Suun terveydenhoito kohenee yhteistyöllä

Professori Kyösti Oikarinen kantoi huolta siitä (HS 18. 12.), etteivät terveyskeskukset pysty hoitamaan lakisääteisiä velvoitteitaan ja toteuttamaan hoitotakuuta suun terveydenhuollossa.

Oikarinen on oikeassa siinä, että hoitoon pääsyssä on suuria eroja eri paikkakuntien kesken. Ne johtuvat osin resursseista ja osin toimintakäytännöistä.

Maan viidessätoista suurimmassa kaupungissa 55 vuotta täyttäneiden kuntalaisten osuus terveyskeskuksen hammaslääkäripalvelujen käyttäjinä vaihtelee viidestä kahteenkymmeneen prosenttiin.

Kahdessa isoimmassa kaupungissa se jää alle kymmeneen prosenttiin. Pienemmillä paikkakunnilla terveyskeskukset tarjoavat palveluita selvästi useammille kuntalaisille.

Hoitotakuuseen on alettu varautua myös suurissa kaupungeissa, joissa esimerkiksi terveyskeskusten suun terveydenhuollon päivystyksen järjestäminen on viime vuosina parantunut.

Monessa kunnassa uudistetaan hoitokäytäntöjä. Lasten ja nuorten suun terveydenhoidosta huolehtivat yhä useammin suuhygienistit ja hammashoitajat.

Lääkäri–hoitaja-mallin kehittämistä on syytä jatkaa myös suun terveydenhuollossa. Työtaakkaa voidaan jakaa tiimissä. Työnjaolla pystytään lisäämään potilasvirtaa 20 prosentilla, jopa enemmänkin. Se on paljon potilaita!

Tällaisia ja muitakin uusia malleja löytyy useilta paikkakunnilta, esimerkiksi Oulusta, Savonlinnasta ja Jyväskylästä.

Aikuisten hoitopalveluja on kehitetty ja siirrytty yksilöllisiin hoitoväleihin. Tervesuisen aikuisen ei tarvitse käydä joka vuosi hammaslääkärillä, jos hän huolehtii suunsa puhtaudesta ja hyvistä ruokailutottumuksista.

Suun sairaudet ovat luonteeltaan kroonisia, jolloin hyvä hoitosuunnitelma kattaa useampia vuosia ja perustuu ehkäisevän hoidon vaikuttavuuteen.

Maaliskuussa voimaan tuleva laki hoitoon pääsystä velvoittaa terveyskeskuksia järjestämään puhelinpalvelun niin, että myös suun terveydenhuoltoon saa arkipäivisin virka-aikaan välittömästi puhelinyhteyden.

Enää ei tarvitse odottaa esimerkiksi kuukauden ensimmäistä arkipäivää saadakseen yhteyden.

Maaliskuussa puhelimeen vastaa tavallisesti hammashoitaja, joka voi jo puhelimessa neuvoa kysyjää. Yhtenäiset hoidon perusteet tulevat myös auttamaan henkilökuntaa. Näiden perusteiden valmistelussa yliopistojen edustajat ovat olleet mukana.

Tarpeelliseen hoitoon on päästävä kuudessa kuukaudessa. Uudistus on suuri koko terveydenhuollon alueella ja erityisesti suun terveydenhuollossa.

Koko maassa on kuitenkin harvinaisen suuri yhteisymmärrys hoitotakuun merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Sen toteutumiseksi on jo tehty paljon työtä ja tehdään edelleenkin.

Tällä hetkellä suun terveyspalveluja käyttävistä 30 vuotta täyttäneistä aikuisista viidesosa käyttää julkisia ja kolmasosa yksityisiä palveluja.

Kun oikeus julkiseen tai korvattavaan hammashoitoon luotiin, arvioitiin, että näin saadaan hoitoon erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät ole hammashoidossa juuri käyneet.

Yksityisten palvelujen käyttäjien arvioitiin edelleen jatkavan hoitosuhteitaan yksityisillä hammaslääkäreillä.

Näin näyttääkin käyneen. Kela-korvaukset ovat houkutelleet ihmisiä käyttämään yksityisiä suun terveyspalveluja.

Sairausvakuutuksen maksamat korvaukset yksityisestä hammashoidosta ovat enemmän kuin kaksinkertaistuneet. Vuonna 2000 niitä maksettiin 41 miljoonaa euroa ja vuonna 2003 jo 93 miljoonaa euroa.

Yksityisillä hammaslääkäreillä on ja tulee olemaan merkittävä rooli hoitopalvelujen antajina.

Oikarinen on huolissaan siitä, että hoidon kysynnän lisääntyminen ja hammaslääkärien väheneminen ovat vaarallinen yhdistelmä. Tästä hänen koulutusyksikön edustajana tuleekin kantaa huolta.

Hammaslääkäreitä ei valmistu tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena vuoteen 2003 asti on ollut, että sekä Oulussa että Helsingissä valmistuu vuosittain 30 hammaslääkäriä. Tästä on jääty pahasti jälkeen.

Oulussa hammaslääkäriopintonsa aloittaneesta 36 opiskelijasta vain 16 suoritti tutkinnon vuonna 2003. Edellisenä vuonna Oulusta valmistui 26 ja sitä ennen vain 17 hammaslääkäriä. Helsingissä tilanne ei ollut liioin parempi.

Hammaslääkärikoulutusta toteuttavien pitäisi miettiä, mitkä syyt ovat johtaneet valmistuvien hammaslääkärien määrän supistumiseen ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Yliopistojen tulisi myös kehittää opiskelijoiden rekrytointia siten, että maan eri alueilta paremmin hakeudutaan opiskelemaan. Parantamalla rekrytointia voidaan osaksi varmistaa, että hammaslääkäreitä valmistuu koko maan tarpeisiin. Koulutusta on tänä vuonna lisätty käynnistämällä hammaslääkärikoulutus Turussa.

Väestön suun terveyden parantamisessa ja terveyserojen kaventamisessa voidaan onnistua vain yhteistyöllä. Näitä tavoitteita edistetään hoitotakuulla.

peruspalveluministeri

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi