Talvisodalle kansallinen muistomerkki

Keskeiset muistomerkit, pyhätöt, museot ja myös rakennukset kuvastavat kansakunnan oleellisia ominaisuuksia ja sen sielua. Ne ovat pysyviä todisteita kansan identiteetistä. Vierailu esimerkiksi Sibelius-monumentilla ja Marskin patsaalla tai käynti Helsingin Senaatintorilla, Eduskuntatalossa tai vaikkapa Suomenlinnassa ei jätä ketään kylmäksi.

Talvisota on edelleen vailla arvoistaan muistomerkkiä, vaikka sen alkamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 70 vuotta. Tuskin mikään muu historiamme kannalta kohtalokas tapahtuma on niin syvällisesti jättänyt leimansa identiteettiimme kuin Suomen kunniakas ja samalla tuskainen selviäminen talvisodasta.

Myös ulkomaiset vieraat ovat kyselleet meiltä talvisotamuistomerkin tai -museon sijaintia ikään kuin itsestään selvänä asiana ja olettaneet, että Suomen kannalta niin ratkaisevasta sodasta on oma kansallinen muistopyhättönsä.

Sotamuseo kattaa Suomen sotahistorian hakkapeliitoista YK-jääkäreihin. Talvisotaa esitellään siellä kuitenkin vain suppeasti muiden sotien ohella. Toistaiseksi vaikuttavin muistomerkki on huomattavilta osin EU-varoin rakennettu ja vuonna 2003 käyttöön vihitty talvisodan monumentti museoineen Raatteen portissa Suomussalmella. Se muistuttaa paikallisista talvisodan taisteluista ja uhreista.

Varsinainen, koko sankaritarinan talvisodasta esittävä valtakunnallinen, monikielisin selostein varustettu kansainvälinen muistokeskus puuttuu yhä Suomesta. Miksi sellaista ei ole perustettu maassa, jossa on lukuisia sotien muistoa ja maanpuolustusta vaalivia järjestöjä?

On väitetty, ettei voi olla arvokkuutta osoittavampaa muistomerkkiä talvisodasta kuin siinä sodassa kaatuneiden sankarihaudat, jotka löytyvät kaikista Suomen pitäjistä. Siellä he lepäävät jatko- ja Lapin sodassa kaatuneiden aseveljiensä vieressä – kaikki samanarvoisina ja yhtä lailla muistettuina ja surtuina.

Tarvitseeko Suomi sitten näyttävää ja valtakunnallista talvisotamonumenttia pääkaupunkiinsa? Onko aika tällaisen muistokohteen perustamiselle ehkä jo mennyt ohi?

Monet Suomen historiasta ja maamme kansallisista perusarvoista syvällisesti tietoiset maanmiehemme ovat vakuuttuneita siitä, että talvisodalla on ollut pysyvä vaikutus identiteettiimme kansakuntana.

Suomen itsenäisyys läntisen maailman vapaana valtiona ei olisi säilynyt, ellei se olisi menestyksellisesti torjunut suuren itäisen naapurinsa valloitusyritystä. Kiitos torjuntavoiton Suomi on kehittynyt vakaaksi ja vauraaksi maaksi, jossa saamme elää.

Talvisota loi Suomen uskottavuuden sotilaallisena ja poliittisena tekijänä sekä lännessä että erityisesti idässä. Tämä kansainvälinen uskottavuus on meillä säilynyt arvokkaana valttina, ja Suomen valtio sekä suuri enemmistö kansalaisista vaalii sitä jatkuvasti.

Talvisota on ollut Suomen kansalle vahva itseluottamuksen lähde selviytyä pahimmastakin ajateltavissa olevasta tilanteesta. Tämän luonteenpiirteen suhteen suomalaiset eroavat muista pohjoismaalaisista.

Murskaava ulkoinen vaara synnytti hetkessä kansallisen yhtenäisyyden ja hälvensi oleellisesti sisällissodan jälkeiset poliittiset jännitykset ja maan kahden kieliryhmän väliset erimielisyydetkin. Käytännöllisesti katsoen koko kansa asettui demokraattisesti valitun hallituksen taakse. Demokraattisten pelisääntöjen kunnioittaminen on pysynyt kansallisena peruspilarinamme.

Talvisodan odottamaton puhkeaminen ja katkerat 105 taistelupäivää riistivät suomalaisilta kaikki illuusiot kansainvälisen politiikan suhteen. Siitä viisastuneena Suomi on tästedes rakentanut ulkopolitiikkansa ja kansainväliset suhteensa realismiin ja pragmatismiin. Ne ovat kaksi piirrettä, jotka ovat meillä pysyneet EU-jäsenyytemmekin aikana.

Voidaan siis hyvällä syyllä päätellä, että talvisodan ansiot suomalaisille jälkipolville ja yleisemmin maailmallekin eivät ole mitenkään kadonneet, vaan ne ovat päinvastoin edelleen täysin ajankohtaisia. Siksi ne tulisi vihdoin näyttävästi tuoda esille valtakunnallisen muistomerkin tai -keskuksen muodossa.

Suomi tarvitsee näkyvän, puhuttelevan ja ohikulkijat pysäyttävän taideteoksen keskeiselle paikalle Helsinkiin. Sen yhteyteen voitaisiin kohtuullisin kustannuksin perustaa virtuaalinen erityismuseo tänne tulevien vieraiden ja myös suomalaisten valistukseksi.

Mitähän kansainvälinen kilpailu talvisodan muistomerkistä voisi tuoda mukanaan? Tässä olisi haastetta Jorma Ollilan vetämälle Suomen imagotyöryhmällekin.

professori

Helsinki

everstiluutnantti evp.

metsänhoitaja

Espoo

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi