Tehoa viranomaisten verkkotiedotukseen

Aasian katastrofin viranomaistiedotuksen kangertelu osoittaa surullisella tavalla, että tietoyhteiskuntaa luodaan kovin kevytmielisesti.

Viranomaiset ovat ilmeisesti mieltäneet verkkopalvelut lähinnä toissijaisiksi tiedotusväyliksi, joiden käyttäjät ovat marginaalinen ryhmä verrattuna niihin, jotka tavoitetaan pääasiassa perinteisten tiedotusvälineiden kautta.

Aasian luonnonkatastrofin tiedotus osoitti, että suomalaiset ovat oppineet hyödyntämään internetiä liiankin hyvin etenkin sen nopeuden ansiosta, mutta viranomaispalvelut laahaavat pahasti perässä.

Ulkoasiainministeriön sekavilla verkkosivuilla tiedotus lähti aluksi varsin kangerrellen käyntiin.

Kun ministeriön tiedotteet vähättelivät tapahtunutta ja ainoat muutokset olivat lähinnä päivitetyt matkustustiedotteet alueen maihin, samaan aikaan jo yksityisillä verkkopalveluilla levisivät huhut sadoista kadonneista ja nimilistoja alettiin kerätä.

Kuinkahan moni suomalainen edes osasi asiassa tärkeimmän viranomaisen, ulkoasiainministeriön www-sivuille, kun ne sijaitsevat niinkin loogisessa osoitteessa kuin http://formin.finland.fi?

Kun viranomaiset lopulta tajusivat verkkotiedotuksen mahdollisuuden, epäonnistui julkaisu täysin, koska tällaiseen ei oltu varauduttu.

Pääministeri Matti Vanhanen lupasi suorassa tv-lähetyksessä nimilistaa Krp:n verkkosivuille, mutta koko poliisin ja sisäasiainministeriön verkkopalvelu jumiutui täysin koko torstai-illaksi.

Uutisissa kerrotusta osoitteesta, www.poliisi.fi, ei auennut nimilistaa eikä edes tiedotetta palvelun väliaikaisesta ruuhkautumisesta, vaan koko verkkopalvelu oli täysin tavoittamattomissa.

Nimilista löytyikin ensimmäisenä jälleen tiedotusvälineiden verkkosivuille kopioituna, tunteja myöhemmin luvatusta ajankohdasta.

Tapaus nostaa esille keskustelun siitä, mikä on viranomaisten verkkopalvelujen rooli yhteiskunnassa, ja onko näiden tuottamisella riittävät tekniset ja henkilöstöresurssit käytössään.

Jos hallituksen edustaja ilmoittaa kansalaisille virallista tietoa löytyvän ensisijaisesti tietystä verkko-osoitteesta, tällöin viranomaisten yhdessä tulisi myös vastata siitä, että palvelu on käytettävissä.

Tämän tulisi nojata myös ajantasaiseen lainsäädäntöön, jossa ymmärretään verkkotiedottamisen vaihteleva luonne.

Kriisitiedottamiseen varautumisessa onkin otettava huomioon tiedotustilaisuuksien järjestämisen ja tiedotteiden jakelun lisäksi myös verkkotiedottaminen.

Tietoverkoissa epävirallinen tieto, ristiriitaiset huhut ja jopa suora disinformaatio nimittäin leviää hetkessä laajalle alueelle yli maantieteellisten rajojen ja edelleen myös niille, jotka eivät suoraan seuraa verkossa tapahtuvaa epävirallista tiedonvälitystä.

Siksi virallisen, viranomaisten tuottaman luotettavan tiedotuksen pitäisi pystyä reagoimaan paljon nykyistä nopeammin, selkeämmin ja ennen kaikkea luotettavammin.

Internetin aikakaudella tiedonvälityksen aikayksiköt ovat tunteja tai jopa minuutteja.

Verkkotiedotuksessa on vaara kompastua byrokratian lokerointiin, jos verkkopalvelun tekninen toteutus ja sisällöntuotanto ovat aivan erillään toisistaan.

Viranomaisen tietohallinnon tulisikin järjestää sellaiset tekniset resurssit verkkotiedotukselle, että se on käytettävissä myös silloin, kun palveluun kohdistuu paljon normaalia suurempi kävijämäärä.

Tarvittavat laitteistot ja yhteydet on varmennettava siten, että palvelulle voidaan taata kaikissa tilanteissa riittävä käytettävyys.

Lisäksi tietohallinnon olisi huolehdittava siitä, että sisältöä päivittävä tiedotustaho pystyy lisäämään käytettävyyttä ja muokkaamaan sitä mahdollisimman helposti ja nopeasti, tarvittaessa mistä tahansa käsin.

Ehkäpä eräänä monista tästä kriisistä toivottavasti opittavina asioina on verkkotiedotuksen ja sen arviointimenetelmien kehittäminen.

Tietoyhteiskuntaohjelmaan tulisikin ottaa mukaan yhtenäisten teknisten ja sisällöllisten reunaehtojen määrittäminen kaikille viranomaisille.

Tarvittaisiin myös menetelmät sen arvioimiseen, täyttävätkö palvelut nämä määritellyt vaatimukset.

tietojenkäsittelyopin opiskelija

Tampere

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi