Tietoteknologia mukaan aluesuunnitteluun

Kimmo Lapintie (HS 28. 2.) ja Tero Vanhanen (HS 6. 3.) ovat tarkastelleet yhdyskuntasuunnittelun tavoitteita erityisesti asuinalueiden suunnittelun ja kestävän kehityksen kannalta.

Haluan tuoda keskusteluun vielä yhden tavoitteen, tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamien ratkaisujen huomioonottamisen.

Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen antaa monille yrityksille ja kansalaisille varsin suuren vapauden sijaintipaikan valinnassa.

Uutta teknologiaa soveltamalla voidaan mm. eliminoida maantieteellisestä etäisyydestä johtuva riippuvuus ja liikkumistarve saavutettavuutta heikentämättä.

Tätä mahdollisuutta on jo käytetty sellaisissa palvelukeskuksissa, jotka tarjoavat palveluja asiakkaille puhelimen, sähköpostin tai internetin avulla.

Näitä keskuksia on sijoitettu halvemman työvoiman alueille, joissa myös on ollut edullista toimistotilaa tarjolla. Keskusten maantieteellinen sijainti ei ole asiakkaiden sijaintipaikasta riippuvainen.

Myös on esimerkkejä muistakin yrityksistä, jotka ovat hyödyntäneet uuden teknologian tarjoamia mahdollisuuksia sekä toiminnallisesti että taloudellisesti edullisemman sijaintipaikan valinnassa. Kotona tapahtuva työskentely on myös yhä laajemmin mahdollista. Tällainen kehitys hakee vasta muotojaan.

Voi ihmetellä, miksi yhdyskuntasuunnittelusta käytävässä keskustelussa tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksia ja mahdollisuuksia ei juuri pohdita.

Kuitenkin tämän tietoyhteiskunnan keskeisimmän muutosvoiman alueelliset vaikutukset saattavat olla huomattavat, myös kestävän kehityksen periaatteiden toteuttamisen kannalta.

Vaivaako nykyistä yhdyskuntasuunnittelukeskustelua näköalattomuus. Runsaat 20 vuotta sitten kirjoitin tässä lehdessä, että tietoyhteiskunnan kehityksen myötä Suomen alueellinen kuva tulee muuttumaan. Tämä kehitys on parhaillaan menossa.

Tuotantorakenteen muutosten johdosta työpaikat ja asutus ryhmittyvät uudelleen, alueellinen kehitys hakee uusia muotoja.

Muutoksen paineessa kunnat kilpailevat yrityksistä ja asukkaista. Kilpailuvaltteina ovat mm. hyvät pientalovaltaiset asuinalueet tai hyvät joukkoliikenneyhteydet tarjoavat työpaikka-alueet.

Olisi aika keskustella tietoyhteiskunnan alue- ja yhdyskuntarakenteesta, millaisia kehittämismahdollisuuksia se tarjoaa ja kuinka kehitystä voitaisiin tietoisesti edistää.

Selvitin väitöskirjaani varten kolme vuotta sitten kaavoittajien käsityksiä tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksista alueelliseen kehitykseen ja kaavoitukseen.

Kyselyyn vastanneista 310 kaavoittajasta vajaat 60 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että tieto- ja viestintäteknologian hyväksikäyttö muuttaa hitaasti mutta varmasti olevia yhdyskuntarakenteita. Kolmannes vastaajista ei ottanut väittämään kantaa.

Työmatkaliikenteen osalta oli mielenkiintoista todeta, että yli 60 prosenttia vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että tieto- ja viestintäteknologia mahdollistaa työmatkaliikennettä vähentävän toimintojen sijoittelun. 20 prosenttia ei ottanut väittämään kantaa.

Sen sijaan väittämästä, että työmatkaliikennettä pystytään uusilla kaavoitusperiaatteilla oleellisesti vähentämään, oli vain 30 prosenttia täysin tai jokseenkin samaa mieltä. Saman verran ei ottanut väittämään kantaa, mutta yli 40 prosenttia oli asiasta joko täysin tai jokseenkin eri mieltä.

Enemmistön kannan mukaan se mikä teoriassa olisi mahdollista, ei olisi sitä käytännössä.

Kysymys on kuitenkin siitä, että halutaanko tieto- ja viestintäteknologian mahdollistaman lähes paikasta riippumattoman tietoliikenteen avulla pyrkiä ratkaisuihin, jotka vähentäisivät mm. työmatkaliikennettä ja mittavia joukkoliikenneinvestointeja.

Voi esimerkiksi ajatella, että tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen luo edellytykset kaivattujen pientalovaltaisten asuinalueiden varaan rakentuvien työpaikkaomavaraisten yhdyskuntien, ei pelkkien asuinalueiden, luomiseen.

Tutkimusten mukaan hyvä asuinympäristö on asuinpaikan merkittävin valintaperuste.

Jos osaavasta työvoimasta tulee ennustettu pula, lisääntynee yritysten kiinnostus sijoittua hyvien asuinalueiden tuntumaan ja usein myös taloudellisesti edullisempiin paikkoihin, jonka näkökohdan merkitystä korostaa yritysten välisen kilpailun kiristyminen.

Tällainen politiikka tarjoaisi erityisesti isoilla kaupunkiseuduilla jo oleville yhdyskunnille uusia näkymiä sen sijaan, että ne toimisivat vain muualla työssä käyvien ihmisten asuinalueina.

Tuloksena voisi olla Perttu Vartiaisen jo vuosia sitten esittämän mallin, kaupunkiverkoston syntyminen.

On huomattava, että tällainen ajatuskuvio ei sulje pois merkittävien osaamis- ja tietokeskittymien kehittämistä. Sellaisia varmasti tarvitaan.

On vain otettava huomioon, että tieto- ja viestintäteknologian suurimmat alueelliset vaikutukset tulevat sitä kautta miten suuret käyttäjäryhmät hyödyntävät uutta teknologiaa, ei siitä kuinka ja missä tätä teknologiaa ja sen tuotteita kehitetään ja valmistetaan.

Siksi tieto- ja viestintäteknologia, ennen muuta sen mahdollistama paikasta lähes riippumaton tietoliikenne, on muun liikenteen lailla yhdyskuntasuunnittelussa varteenotettava tekijä.

Helsinki

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi