Unionissa pohjoisen ulottuvuuden tärkeys korostuu

Kun käsite pohjoinen ulottuvuus heti Suomen EU-jäsenyyden alussa tuotiin keskusteluun, oli tavoitteena yhtäältä kiinnittää huomiota EU:n pohjoisten alueiden erityisolosuhteisiin ja toisaalta korostaa Venäjän merkitystä unionin kumppanina. Molemmissa tavoitteissa on saatu aikaan aitoja tuloksia.

EU:n ja Venäjän suhteissa on siirrytty viime vuosikymmenen avunantaja–saaja-suhteesta todelliseen ja tasa-arvoiseen kumppanuuteen.

Unionin uusia rahoituskehyksiä koskevat päätökset tulevat osoittamaan, missä määrin pohjoisen alueen erityisolosuhteet saavat ymmärrystä EU-kumppaneiden keskuudessa.

Pohjoinen ulottuvuus on toiminut hyödyllisenä kehikkona alueelliselle yhteistyölle ylitse valtioiden välisten rajojen – erityisesti EU:n ulkorajan ylitse Venäjän kanssa.

Tämänkaltaisella kansalaisten ja eri yhteisöjen välisellä yhteistyöllä on oma huomattava merkityksensä alueelliselle turvallisuudelle, hyvinvoinnille ja vakaudelle.

Pohjoinen ulottuvuus on ainutlaatuinen alueellisen yhteistyön muoto, jonka merkitys ei suinkaan ole laajentumisen jälkeen poistunut vaan lisääntynyt. Ellei pohjoista ulottuvuutta olisi, se pitäisi keksiä.

Kokoomuksen edustajat Euroopan parlamentissa ovat keksimässä ruutia uudelleen.

Euroopan parlamentin sisällä he ovat levittäneet laajalti näkemystään, että pohjoinen ulottuvuus pitäisi korvata "uudella" Itämeri-strategialla.

Käsitykset pohjoisen ulottuvuuden kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja ja Itämeren korostaminen lienee uutta vain kokoomukselle.

Itämeri on aina ollut keskeinen osa pohjoista ulottuvuutta – ja sellaisena se tulee myös säilymään ja korostumaan.

Pohjoiselle ulottuvuudelle kehitellään parhaillaan ratkaisuja, joilla voidaan edelleen kehittää nykyistä alueellista yhteistyötä Venäjän kanssa. Venäjän johto on ilmaissut tukensa pohjoiselle ulottuvuudelle Suomen ja Venäjän kahdenvälisessä korkean tason tapaamisessa.

Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa on toteutettu satoja erilaisia yhteistyöprojekteja. Olisiko osa näistä toteutunut ilman pohjoista ulottuvuutta? Ehkä. Olisiko hankkeiden määrä, kirjo ja vaikuttavuus ollut sama ilman pohjoista ulottuvuutta? Tuskin.

Sadoista projekteista nousevat selkeimmin esiin ympäristökumppanuus sekä sosiaali- ja terveyskumppanuus.

Ympäristöhankkeille on saatu rahoitusta lähes 200 miljoonaa euroa. Sillä on käynnistetty tai avustettu mm. seuraavia kohteita: Pietarin lounainen jätevesipuhdistamo, Pietarin tulvapato, Pietarin pohjoisen jätevedenpuhdistamon polttolaitos ja Komin vesihuoltoprojekti.

Sosiaali- ja terveyskumppanuuden tavoitteena puolestaan on tarttuvien tautien vastainen taistelu ja erilaisten sosiaalisten uhkien torjunta lähialueillamme. Ei vähäinen kysymys tulevaisuudessakaan.

EU:n parhaat ympäristö- ja terveysinvestoinnit tehdään edelleenkin Suomen itärajan taakse. Sillä rajalla vartioivat Suomen etuja ennen kaikkea suomalaiset.

Kumppanuudet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden saada kaikki alueen maat – mukaan lukien Venäjä – sekä komissio ja kansainväliset rahoituslaitokset saman pöydän ääreen pohtimaan yhteisiä toimia ja operaatioiden rahoitusta. On syytä valmistella uusien innovatiivisten kumppanuuksien perustamista, kuten esimerkiksi liikenne-, infrastruktuuri tai jopa kulttuurisektorin lisääntyvää yhteistyötä.

Ehdotuksestamme Euroopan parlamentti on vaatinut EU:n ja Venäjän liikenne-, tieto- ja energiaverkkojen yhdistämistä.

EU:n laajentuminen ja Venäjä-suhteiden kehittyminen ovat selkeästi muuttaneet pohjoisen ulottuvuuden kattaman alueen – Itämeri mukaan lukien – dynamiikkaa ja luoneet yhteistyölle uusia haasteita ja mahdollisuuksia.

Lähitulevaisuudessa on mm. kyettävä selventämään oman alueemme lukuisten alueellisten järjestöjen keskinäiset työnjaot ja vastuualueet. Samoin tulee varmistaa, että pohjoinen ulottuvuus entistä tiiviimmin ja selkeämmin nivoutuu osaksi EU:n ja Venäjän kehittyviä suhteita.

Itämeren alueen lukuisat projektit, toimijat ja tavoitteet tulee palapelin osien tavoin saada sijoitettua siten, että niistä muodostuu ymmärrettävä ja toimiva kokonaisuus.

Pohjoinen ulottuvuus on lauta, jolle osaset kerätään ja joka pitää ne koossa. Itämeri on yksi palapelin keskeisistä osista.

Muita osia ovat mm. Kaliningrad, Barentsinmeri ja arktiset alueet. Huomattava osa Venäjän luonnonrikkauksista on maan luoteisosassa.

Välimeri on vaikuttanut olevan Brysselistä nähtynä huomattavasti lähempänä kuin Itämeri. Tähän on saatava muutos ja tehokkaimman välineen muutoksen käynnistämiseen tarjoaa juuri pohjoinen ulottuvuus.

Itämeri osana pohjoista ulottuvuutta tulee saada aktiivisemmin osaksi unionin prioriteetteja ja toiminnan keskiötä.

Kehitteillä oleva uusi Euroopan naapuruus ja kumppanuusinstrumentti (ENPI) tulee merkittävällä tavalla yksinkertaistamaan ja lisäämään Itämeri- ja Venäjä-yhteistyölle ja tätä kautta pohjoiselle ulottuvuudelle suunnattavan yhteisörahoituksen määrää. Tämä on mahdollisuus, jota ei saa tuhlata.

Tulevia resursseja jaettaessa tulee pohjoisten toimijoiden kyetä puhumaan yhdellä äänellä. Kun yhä useammat veitset leikkaavat suhteellisesti pienenevää kakkua, on syytä varmistaa, että saman ilmansuunnan toimijat pitelevät kiinni samasta veitsestä.

Miksi sitten Suomen on vastedeskin pidettävä pohjoista ulottuvuutta esillä ja toimittava aktiivisesti sen edistämiseksi?

Ehkä parhaimman vastauksen tähän on antanut saamelaiskirjailija Kerttu Vuolab, joka on todennut: "Ihminen, joka on ollut metsässä vuosikaudet ja kokenut sen eri vuodenaikoina ja eri säissä, tietää metsään liittyvän teorian tarkemmin kuin pääosin kirjoista oppinsa ammentanut, sillä hän kokee metsän ihollaan ja soluillaan."

Meidän kaikkien kannattaisi osallistua talkoisiin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

europarlamentaarikkoja (sd)

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi