Uskomushoidoilla samanlainen teho kuin lumelääkkeillä

 Anu Rusanen perää tutkimuksia uskomushoitojen tehokkuudesta (HS 12. 6.).

Esimerkiksi homeopatiasta on tehty lukuisia tutkimuksia muun muassa Yhdysvalloissa.

Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole todettu, että homeopatialla olisi mitään muuta kuin lumevaikutus. Yhdysvalloissa päädyttiinkin antamaan suositus, ettei homeopatia sovellu minkään lääketieteellisen tilan tai sairauden hoitoon.

Tieteellistä pohjaa, teoriaa tai logiikkaa ei hoidoissa ole, sen vuoksi nimitys "uskomushoito" on vähintäänkin oikeutettu. Homeopaattiset "lääkkeet" koostuvat vedestä tai sidosaineista tehdyistä rakeista, niissä ei ole vaikuttavaa ainetta. Lääkkeiden oletettu teho perustuu lääkeaineen "energian" tai "muistijäljen" siirtämiseen ravistelemalla veteen tai jauheeseen.

"Puoskaroinniksi" voi mielestäni aina kutsua hoitoa, joka on perusteetonta ja jolla ei tunnetusti ole näytetty olevan mitään mitattavaa vaikutusta. Puoskari voi siis olla homeopaatti tai reikihoitaja, huolimatta siitä, miten monta kurssia hän on alallaan käynyt.

Käsitteet luontaishoito ja uskomushoito ovat hyvin epämääräisiä, ja niille olisikin syytä tehdä hyvät määrittelyt.

Itse rajaan luontaishoidoiksi sellaiset, joissa oikeasti käytetään esimerkiksi lääkekasveja, jotka sisältävät samaa vaikuttavaa ainetta kuin synteettiset lääkkeet. Myös vaikkapa hierontaa voisi kutsua luontaishoidoksi.

Uskomushoito, kuten vaikkapa homeopatia, taas on potilaan  uskoon perustuvaa hoitoa. Kun tutkimukset osoittavat, ettei hoitomuodolla ole mitattavia myönteisiä fyysisiä vaikutuksia potilaaseen, on kyseessä uskomushoito.

Uskomushoidolla on sama teho kuin lumelääkkeillä. Luontaishoidot ja uskomushoidot sijoitan ajattelussani suuremman käsitteen eli vaihtoehtohoitojen alle.

Jos kerran vaihtoehtohoidoista ei tiedetä tarpeeksi, miten niitä voisi kenellekään suositella? "Kokemuksellinen tieto" on epäluotettavaa ja epämääräistä. Jos potilas kokee hyötyneensä jostain hoidosta, se ei vielä tarkoita muuta kuin että tuli hyvä mieli. Kehon paranemista ei välttämättä ole tapahtunut.

Useat uskomushoidot perustuvatkin rauhoitettuun hoitotilanteeseen, jossa potilasta makuutetaan ja rentoutetaan sekä tehdään hokkuspokkustemppuja energiakivillä tai käsillä. Tunnin makoilun ja rentouttavan keskustelun jälkeen olo on varmasti mukava, muttei se sairauksia paranna.

Sen vuoksi uskomushoidot ovat myös vakava uhka potilasturvallisuudelle, ja on varmasti olemassa joukko ihmisiä (kuten lapset) jotka on hyvä lailla rajata hoitojen ulkopuolelle.

Osalla ihmisistä on syystä tai toisesta arvostelukyky heikentynyt, eivätkä he pysty tekemään faktoihin perustuvia päätöksiä edes omista hoidoistaan. Heillä on oikeus saada turvallista ja todistetusti tehokasta hoitoa, ei vain hyvää mieltä.

Uskomushoidot vaikuttavat näennäisesti turvallisilta, sillä niissä ei tehdä kirurgisia operaatioita eikä käytetä anestesiaa. Yleensä käytetyt lääkeaineetkin ovat joko täysin ilman vaikuttavaa ainetta tai hyvin mietoja.

Vahinko ei synnykään hoidoissa käytetyistä menetelmistä itsestään, vaan siitä, että potilas ei käytä muuta hoitoa sairauteensa, toisin sanoen asiallisen hoidon puutteesta.

Senkin vuoksi olisi syytä tosiaan saada kattavaa tieteellistä näyttöä siitä, mitkä hoidot toimivat ja mitkä eivät.

Surullista kyllä, useimmat uskomushoitojen nimeen vannovat ihmiset eivät tieteellisiä tutkimustuloksia halua lukea, koska ne kyseenalaistavat heidän uskonsa.

Ihmismieli on hyvin voimakas halutessaan uskoa ihmeisiin ja energiavirtoihin.

insinööri, Skepsis ry:n jäsen

Turku

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi