Uudistus parantaisi mahdollisuuksia työllistyä

Mielipidesivulla ovat kirjoittajat olleet huolissaan siitä, mitä seurauksia johtamani työryhmän ehdotuksilla työmarkkinatuen uudistamiseksi voi olla (HS 3. 2., 4. 2 ja 5. 2.). Ehdotuksiin on tullut palautetta myös muissa yhteyksissä, joten on tarpeen täsmentää eräitä työryhmän esityksiä ja niiden taustoja.

Työmarkkinatukea saavien työttömyyden alentaminen on keskeistä pyrittäessä nostamaan työllisyysastetta hallituksen tavoitteen mukaisesti. Meidän pitää turvata tulevaisuuden työvoimatarpeet.

Suomeen on viime vuosina kehittynyt noin 100 000 työmarkkinatuen saajan syvä työttömyystasku, josta suurta osaa uhkaa lähes pysyvä eläminen pienillä työttömyysetuuksilla. Nykyiset keinot tai niiden jatkaminen eivät riitä ratkaisuksi.

Työmarkkinatukiryhmän lähtökohtana on, että ensisijainen toimeentulon lähde on työstä maksettu palkka. Viimesijainen toimeentulon lähde on toimeentulotuki, joka sekin edellyttää työn hakemista, ellei toimeentulotuen hakija ole estynyt vastaanottamaan työtä.

Tilastojen mukaan todennäköisyys työllistyä avoimille työmarkkinoille alkaa alentua nopeasti jo 3–6 kuukauden työttömyyden jälkeen.

Siksi työryhmän keskeisimmillä ehdotuksilla halutaan tyrehdyttää virtaa pitkittyvään työttömyyteen ja samalla tarjota jo pitkään työttömänä olleille paluumahdollisuuksia työhön. Ehdotuksilla lisättäisiin mahdollisuuksia, mutta samalla velvoitettaisiin soveltuvien mahdollisuuksien käyttöön.

Jos yli 500 päivää työmarkkinatukea passiivitukena saanut työtön kieltäytyy osallistumasta hänelle tarjottuun soveltuvaan toimenpiteeseen, oikeus työmarkkinatukeen lakkautetaan toistaiseksi. Tämänkin jälkeen osallistumalla toimenpiteeseen oikeus tukeen palautuisi.

Työtön menettäisi työmarkkinatukensa vain siinä tapauksessa, että hän kieltäytyy yksilöidystä hänelle tarjotusta soveltuvasta toimenpiteestä tai työpaikasta. Kenenkään työmarkkinatuki ei lakkaa automaattisesti, ellei työtä tai aktivointia kyetä tarjoamaan.

Jos henkilö jää työvoimatoimiston tarjoaman toimenpiteen jälkeen uudelleen työttömäksi, hänen oikeutensa työmarkkinatukeen jatkuisi normaalisti.

Pitkäaikaistyöttömien yhteiskuntatakuu tarkoittaa työllistymistä parantavien toimien lisäämistä siten, että kaikille 500 päivää työmarkkinatukea saaneille tehdään työtarjouksia tai tarjouksia heille soveltuviin työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin.

Nykyisin toimenpiteisiin varatut määrärahat ja työvoimatoimiston työkäytännöt eivät tee tätä mahdolliseksi. Aktiivitoimia tarjotaan tarvittaessa toistuvasti ns. aktiivikaudella.

Työttömälle voidaan tarjota työllistämistuella työpaikka, jolloin palkkaus on työehtosopimuksen mukainen. Jos 500 päivää työmarkkinatukea saanut osallistuu esimerkiksi työvoimakoulutukseen tai työkokeiluun, hänelle maksetaan työmarkkinatuen lisäksi verotonta ylläpitokorvausta vähintään kahdeksan euroa päivässä.

Työmarkkinatuen vastikkeellisuus ei näin ollen merkitse, että työttömän tulisi osallistua pelkällä työmarkkinatuellaan työhön tai aktiivitoimenpiteisiin.

Ehdotukset vastikkeellisuuden lisäämiseksi eivät johda irtisanomisiin työpaikoilla. Toimenpiteiden ehtona on, että työpaikalla ei ole toteutettu työntekijöiden irtisanomisia eikä lomautuksia, eivätkä tukitoimet johda sellaisiin.

Yli 500 päivää passiivitukena maksetun työmarkkinatuen kustannusvastuu ehdotetaan jaettavaksi valtion ja kuntien välillä. Vastaavasti toimeentulotuen rahoitus jaettaisiin tasan valtion ja kuntien kesken.

Rahoitusuudistuksen tavoitteena on lopettaa viranomaisten, valtion ja kuntien keskinäinen pallottelu siitä, mistä rahapussista perusturva työttömälle maksetaan.

Rahoitusuudistuksen tarkoituksena on kannustaa kaikkia osapuolia edistämään työllistymistä. Kunnille aiheutuvat lisäkulut korvattaisiin täysimääräisesti.

Pisimpään työmarkkinatukea saaneiden joukossa on todennäköisesti ihmisiä, joiden työllistyminen ei onnistu ilman erityistoimia. Heille on turvattava kuntouttavia ja muita palveluja, joiden avulla voidaan asteittain edistää paluuta myös työmarkkinoille.

Olen samaa mieltä siitä, että ensisijainen ratkaisu työttömälle on työpaikka, ei vastikkeellinen työmarkkinatuki. Tärkeää on tietenkin se, että tulevaisuudessa pyrimme kaikin keinoin luomaan työpaikkoja myös muissa kuin korkeampien tuottovaatimusten tehtävissä.

Hyvinvointiyhteiskunnan tarkoituksena ei kuitenkaan voi olla se, että työttömyysetuuksilla elämisestä on tullut liian monelle työtä haluavalle pitkäaikainen tai lähes pysyvä toimeentulon lähde.

Tämän vuoksi julkisen vallan, kuntien ja valtion on toimittava nykyistä tehokkaammin työllisyyden parantamiseksi. Vain sitä kautta voimme viime kädessä ylläpitää hyvinvointipalvelumme.

hallituksen työllisyysohjelman ohjelmajohtaja

työministeriö

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi