Valmismatkalain epäkohdat korjattava pikaisesti

Töölön Matkatoimiston konkurssi on tuonut päivänvaloon eräitä matkatoimistolainsäädäntömme keskeisimpiä epäkohtia. Viimeistään nyt kaikille pitäisi olla selvää, että matkatoimistoalan lainsäädäntö ja siihen liittyvä valvonta eivät ole kunnossa.

Kymmenen vuotta voimassa ollut EY:n pakettimatkadirektiiviin perustuva valmismatkalainsäädäntö on kauttaaltaan vanhentunut ja kaipaa kokonaisuudistusta.

Nyt käsillä oleva konkurssi on tuonut esiin sellaisia epäkohtia, joihin olisi käytävä käsiksi heti eikä lainsäädännön täysremonttia voida jäädä odottelemaan.

Kiireellisimpiä toimenpiteitä ovat valmismatkan käsitteen täsmentäminen ja lakiin kirjattava matkatoimistoon kohdistuva velvoite siitä, että valmismatkan ostajalle annetaan kirjallinen todistus, josta ilmenee vakuusturvan olemassaolo. Viranomaisvalvontaakin olisi kohennettava.

Nykyisen lainsäädännön heikoin kohta on epäselvä ja tulkinnanvarainen valmismatka-käsite. Tilanteen jatkuminen tällaisena on kestämätöntä, onhan valmismatka-käsitteen sisältö aivan keskeinen, sillä nykyisen lainsäädännön mukaan vain valmismatkan ostajan maksamat ennakkomaksut ovat lain edellyttämän vakuusturvan piirissä.

Yksittäisinä hankitut kuljetus-, majoitus- ja muut palvelut jäävät meilläkin eurooppalaiseen tapaan matkaturvan ulkopuolelle.

Valmismatka-käsitteen tulkinnanvaraisuudesta johtuu, että kullakin viranomaisella ja kullakin elinkeinonharjoittajalla on siitä omat tulkintansa. Ei ole ihme, että kuluttajakin on epätietoinen, mitä valmismatkalla tarkoitetaan.

On anteeksiantamatonta, jos laista ei selviä kuluttajalle yksiselitteisesti se, millaisista matkoista hänellä on oikeus vaatia vakuusturvaa. Yhtä lailla elinkeinonharjoittajalle olisi laista selvittävä se, millaisiin matkoihin vakuusturva on annettava.

Nyt kuluttaja ei ole selvillä oikeuksistaan eikä matkanjärjestäjä velvollisuuksistaan.

Liittomme on yrittänyt käynnistää valmismatka-käsitteen sisällön täsmentämiseen tähtäävää uudistusta kauppa- ja teollisuusministeriön määräämän valmismatka-asiain neuvottelukunnan kautta.

Neuvottelukunnan puoleen on käännytty siksi, että sille kuuluu muun muassa seurata valmismatkaliiketoimintaa ja kehittää valmismatka-asioita koskevaa lainsäädäntöä.

Jostain syystä neuvottelukunnan virkamiesjohto ei ole reagoinut aloitteisiin lainkaan. Kolmen viime vuoden aikana neuvottelukunta ei ole kokoontunut kertaakaan, vaikka matkustajan kuluttajansuoja on samaan aikaan monella tavoin heikentynyt.

Lakiin kirjattava elinkeinonharjoittajaan kohdistuva velvoite antaa todistus matkan vakuusturvasta on välttämätön, koska matkatoimistoissa myydään sekä vakuudenalaisia että sen ulkopuolelle jääviä palveluita.

Kuluttajan oikeusturvan kannalta on välttämätöntä, että tämä tieto annetaan matkustajalle kirjallisena. Eräissä maissa tämä on toteutettu ns. vakuussetelin muodossa. Vakuusseteli on näissä maissa myös tärkeä elementti vakuuden vastaavuuden seurannassa.

Matkanjärjestäjä hankkii setelit vakuutta valvovalta taholta, kuten valvontaviranomaiselta, vakuusrahastosta tai vakuutusyhtiöltä. Näin vakuusvalvonnassa kyetään seuraamaan matkatoimiston vakuudenalaisten matkojen määrää ja arvoa. Tämä mahdollistaa lähes reaaliaikaisen vakuuden vastaavuuden seurannan.

Viranomaisvalvontaa tarvitaan, vaikka sen avulla ei voida estää konkursseja eikä aina edes kuluttajien rahojen menetyksiä. Valvonta tuo kuitenkin uskottavuutta lain noudattamiseen ja sen avulla voidaan hillitä ja estää erilaista vilpillistä kikkailua ja pelaamista.

Valvonnan tehostaminen tosin edellyttää ensin alan valvojana toimivan kuluttajaviraston resurssien lisäämistä. Kuluttajaviraston nykyiset voimavarat eivät riitä tehtävän täysipainoiseen hoitamiseen.

Liittomme on yrittänyt useasti ja monin tavoin saada korjauksia valmismatkalainsäädännön pahimpiin epäkohtiin.

Vastuutahot niin oikeusministeriössä kuin kauppa- ja teollisuusministeriössä eivät ole olleet uudistushankkeista erityisen innostuneita. Kyseiset ministeriöt ovat käyttäneet Bryssel-korttia ja katsoneet, että kansallisesti tehtäviin muutoksiin lähdetään vasta uudistetun direktiivin pohjalta.

Koska tämä vaihtoehto lykkäisi välttämättömät uudistukset vuosien päähän, on uudistukset toteutettava kansalliselta pohjalta.

Suomella on täysi oikeus kehittää matka-alan lainsäädäntöä omista lähtökohdistaan käsin, jos uudistukset ovat nykyisen direktiivin hengen mukaisia ja parantavat kuluttajansuojan tasoa.

toimitusjohtaja

Suomen matkatoimistoalan liitto Smal ry

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi