Valtion lohipolitiikkaa on kehitettävä

Valtio omistaa Suomen lohet ja valtio myös päättää, kuinka lohta pyydystetään.

Kiistely siitä, kuka lohta saa pyydystää ja kuinka paljon, sekä missä lohta saa pyydystää, on ollut ikiaikainen ongelma. Vuosisatoja on Itämeren rannikolla ja suurten lohijokien varsilla taitettu peistä lohen kalastuksesta.

Kysymys on aina ollut ruoaksi tarkoitetun kalan hyödyntämisestä. Vasta viime vuosina, 1990-luvun lopulla on kiistelijöiden joukkoon astuneet ne, jotka haluaisivat hyötyä lohen urheilukalastuksen tarjoamista elinkeinomahdollisuuksista.

Itämeren lohenkalastus kehittyi 1970–80-luvuilla tehokkaaksi istutettuja lohikantoja hyödyntäväksi elinkeinoksi. Padottujen suurten lohijokien velvoiteistutuksilla saatiin kalakannat kasvamaan lähes ylirunsaiksi.

Voimakkaasti kehittyvän lohenkalastuksen tavoitteena oli saada pyydystettyä istutetut kalamassat mahdollisimman tehokkaasti kuluttajille.

Tuohon aikaan kehitettiin uusia pyyntimenetelmiä ja valtiot panostivat kalastuslaivastojen rakentamiseen. Maakohtaiset kiintiöt oli saatava pyydettyä täysimääräisesti.

Suomalaiset olivat tuolloin kalastuslaivastoineen Itämeren alueen kärkikaartia. Toiminta oli hyväksyttävää ja kannattavaa. Kalastajat saivat 1980-luvun alkupuolella jopa 85 markkaa lohikilosta. Lohta tuli merestä ja sitä ostettiin.

Tehokkaalle meripyynnille tuli 1990-luvulla kuitenkin kaksi ongelmaa. Norjalaiset alkoivat lohen viljelyn merialtaissa ja ovat pystyneet tehokkailla kasvatusmenetelmillä järkyttämään Euroopan ruokakalamarkkinat.

Nyt kaupasta saa hyvälaatuista Atlantin lohta alle neljän euron kilohintaan. Tämä on romauttanut Itämeren lohen hinnan jopa alle kolmeen euroon. Hintakehitys on toki ollut kuluttajille mieluinen.

Toinen merkittävä ongelma on kalastajille ollut vapaana olevien, luonnontilaisten lohijokien luonnonkantojen elvyttäminen. Elvytystoimien takia on kesäkuussa kielletty kutuvaelluksella olleiden kalojen rannikkopyynti.

Rauhoitukset mahdollistivat riittävän suuren kutukalojen määrän nousemisen jokiin ja näin niiden luontaisen lisääntymiskierron palautumisen vuosikymmenien jälkeen.

Suuret lohijoet tuottavat merivaellusikäisiä lohenpoikasia lähes jokien luontaisen tuotantokyvyn määrän. Luonnontilaiset lohijoet on näin saatu entiselleen. Elvytystoimenpiteet ovat aiheuttaneet kuitenkin merikalastajille taloudellisia menetyksiä.

Lipposen ensimmäinen hallitus teki jämerää lohipolitiikkaa säätämällä asetuksen, jolla luonnonlohille avattiin kulkuväylä Pohjanlahden perukoille asti. Säädettynä rauhoitusaikana menetetyistä lohenkalastustuloista merikalastajille maksettiin korvausta ja he pidättäytyivät kalastuksesta.

Ministeri Kalevi Hemilän siirryttyä muihin tehtäviin korvausten maksaminen lopetettiin ja lohipolitiikka alkoi lipsua. Maa- ja metsätalousministeriön vahvat kalatalousvirkamiehet ovat tämän jälkeen vieneet ministereitä kuin pässiä narussa.

Ministeriössä on tyystin unohdettu kasvavan urheilukalastusmatkailun mahdollisuudet ja viimeisimmät asetuksenmuutospäätökset on tehty vastoin kalataloustutkijoiden suosituksia.

Lohiasetuksen asteittainen muuttuminen ja Torniojoen kalastussäännön sopiminen Ruotsin kanssa tulevat viemään pohjan ja uskottavuuden kalastusmatkailun markkinoinnilta ja tulevilta investoinneilta.

Pahinta on ollut, että asetuksen säätämää rauhoitusaikaa on aina kierretty ministeriön myöntämillä poikkeusluvilla. Jatkuvasti on ylläpidetty jotakin tutkimusta, joka on mahdollistanut lähes täysimääräisen lohen rannikkokalastuksen.

Viime kesänä Simojoen edustalla oli kuusi tutkimusrysää, joista jokaisella kokemiskerralla nostettiin enemmän lohta ministeri Juha Korkeaojan tarvitsemia dna-näytteitä varten, kuin Simojoen urheilukalastajat saivat saaliikseen koko kesän aikana.

Simojoen kalastusmatkailu kasvoi voimakkaiden markkinointitoimenpiteiden ansiosta yli 10 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Pelkän kasvun tuoma matkailutulo oli suurempi, kuin Perämeren lohisaaliin arvo yhteensä.

Voidaankin hyvällä syyllä kysyä, eikö huutavan ääni kuulu korvesta, vai loppuuko valtion talouden suunnittelijoilla ymmärrys siitä, kuinka valtion omistamat lohet kannattaa Suomessa kansantalouden kannalta järkevimmin tulevaisuudessa hyödyntää.

Pitää ymmärtää, ettei Itämeren luonnonlohta kannata enää ajatella ruokana, vaan se pitää myydä elämyksenä. Näin myydään Atlantin lohesta jo valtaosa. 

kunnanjohtaja

Simo

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi