Virtuaaliopetusta myös alueellisesti

Ilkka Huovio korosti (HS 26. 3.) kansainvälisyyden merkitystä virtuaaliopetuksessa. Kansainvälisyys onkin internetin sisäänrakennettu ominaisuus, jota ei voi välttää ja jota on väistämättä käytettävä hyväksi.

Samoin virtuaaliyliopistopalveluiden rakentaminen yliopistojen ulkopuolisen yhtiön varaan olisi varmasti tehokas ratkaisu.

Kansainvälisyys ei ole kuitenkaan koko totuus. Yliopistollisten koulutuspalveluiden puutetta ja tarvetta on maan sisälläkin. Yliopistokaupungin perspektiivistä tätä voi olla vaikeata nähdä ja toisaalta tarpeeksi vähän koulutettujen alueiden perspektiivistä vaikeata ymmärtää.

Kun yliopistolaitosta ei laajenneta ja maan sisäiset liikenneyhteydet pysyvät edelleenkin puutteellisina, syntyy alueita, joissa koulutuksen tarve on ilmeinen, mutta etäisyydet kuitenkin liian hankalia tai kalliita koulutuksen hankkimiseksi yliopistopaikkakunnalta.

Esimerkiksi Kymenlaaksossa, jossa on n. 190 000 asukasta, mutta joka on jäänyt lähes täysin ilman yliopistollisia palveluita, ilmoittautui äskettäin avattuun Kymenlaakson tohtorikoulutusohjelmaan reilun viikon kuluessa 180 henkilöä! Lähes promille alueen väestöstä siis.

Tämä kertoo koulutuksen janosta ja on merkittävää alueella, jossa keskimääräinen koulutustaso on maan alhaisimpia. Kuinka paljon suurempi olisi perustutkintoihin johtavan koulutuksen kysyntä, jos sitä vain olisi Kymenlaakson alueella saatavissa?

Varsinkin liiketaloudellisin periaattein toimivan virtuaaliyliopiston olisi siis mitä todennäköisimmin erittäin kannattavaa suunnata opetustaan juuri maan sisäisiin tarpeisiin, alueille, joilla ei omia yliopistollisia koulutuspalveluja ole, mutta joilla on kuitenkin runsaasti valtion tuen maksajia, verovelvollisia.

Suomen sisäisistä koulutustarpeista huolehtiminen on erityisen tärkeää, kun ottaa huomioon sen, että 1960-luvulla yleistyneen ehkäisyn käytön ja keskimääräisen eliniän pidentymisen aiheuttama väestön maailmanhistoriassakin ainutlaatuinen ikääntyminen tulee aiheuttamaan valtavan koulutettujen työntekijöiden tarpeen seuraavien 10–15 vuoden aikana suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle.

Eurooppa itsessään on maailman ikääntynein manner, Suomi maailman 18. ikääntynein maa (236:sta YK:n tilastoimasta maasta) ja Kaakkois-Suomi Suomen ikääntynein alue.

Jo nyt Kaakkois-Suomen alueella on pulaa akateemisten alojen työntekijöistä (alue saa esim. vastavalmistuneista lääkäreistä vain 0,9 prosenttia, väestöosuus 3,5 prosenttia) ja nuorten ihmisten tarve on kipeä, vaikka suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen on vasta alkanut.

Vuonna 2015 Kymenlaakson väestöstä noin 27 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Silloin yli 50-vuotiaiden osuus tulee lähentymään 50:tä prosenttia (nyt 41 pros.).

Jos Kymenlaaksossa olisi yliopisto, epäilemättä alueen ikäprofiili olisi toisennäköinen ja koulutetun nuoren työvoiman saanti riittävämpää.

Sitä ei kuitenkaan ole, minkä vuoksi alueen suuret toiveet yliopistollisen koulutuksen suhteen kohdistuvat pitkälti juuri virtuaaliyliopistoon ja verkostoihin.

Mielestäni valtion kannattaisi tukea virtuaaliyliopiston sellaisia osia, jotka todella voivat merkittävästi vaikuttaa tutkintojen tuottamiseen yliopistottomien Suomen alueiden tarpeisiin.

Tämä ei välttämättä olisi ollenkaan ristiriidassa kansainvälisten koulutuspalveluiden tuottamisen kanssa.

Akateemisesta työvoimapulasta (lääkärit, opettajat jne.) lähivuosina seuraava tilanne Suomen yliopistottomilla alueilla saattaa olla kunnille ja valtiolle erittäin kallis, jos julkisen sektorin kattava toiminta perustuslain edellyttämällä tavalla halutaan säilyttää.

Sama koskee myös keskiasteen koulutuksen saanutta työvoimaa (esim. sairaanhoitajat).

Vain osa kaikesta akateemisesta opetuksesta soveltuu virtuaaliyliopistoon, mutta sitä osaa, joka virtuaaliyliopistoon soveltuu, tulisi käyttää täysipainoisesti ja mahdollisimman pian – yliopistottomien alueiden kipeät tarpeet huomioon ottaen.

dosentti, ylilääkäri

tutkimus- ja koulutusjohtaja

Kymenlaakson

sairaanhoitopiiri

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi