Yliopisto-osaaminen yritystoiminnaksi

Suomessa käydään vilkasta keskustelua globaalista taloudesta ja siitä, kuinka siinä pärjäämme. Elinkeinoelämän valtuuskunta, hallituksen asettama globalisaatiotyöryhmä sekä lukuisat muut tahot ja yksityishenkilöt ovat ottaneet kantaa siihen, kuinka Suomi pärjää muuttuvassa taloudessa.

Ilahduttavasti on esitetty myös konkreettisia ehdotuksia, mitä tulisi tehdä, että Suomen kilpailukyky paranee.

Valitettavan pienelle julkiselle huomiolle ovat jääneet konkreettiset kannanotot siitä, kuinka yliopistojen osaamispääoma muutetaan yritystoiminnaksi ja Suomea hyödyttäväksi varallisuudeksi.

Globaalissa taloudessa yksittäisten talousalueiden kasvu riippuu ratkaisevasti valtioiden kyvystä kehittää ja soveltaa uutta teknologiaa.

Tässä kehitystyössä ja soveltamisessa korostuu yliopistojen rooli; haaste on suuri, mutta mahdollisuudet suuremmat. Selvää on, että mahdollisuuksien lunastaminen on helpommin sanottu kuin tehty; mutta toisaalta, sen teet mihin uskot!

Yliopistojen osaaminen on innovaatiojärjestelmämme elintärkeä osa. Nykyisellään Suomen innovaatiojärjestelmä ei tuota riittävästi tuloksia suhteessa panostuksiin.

Järjestelmämme vahvuus on uuden tiedon kehittäminen ja heikkous tiedon muuttaminen varallisuudeksi.

Innovaatiojärjestelmä on yhteistyöverkosto. Perustutkimus yhdistyy soveltavaan tutkimukseen ja yliopistot ovat tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa.

Yliopistojen pitää reagoida nopeasti kaupallisen potentiaalin omaaviin tutkimustuloksiin ja pystyä suojaamaan ne. Varsinkin bioalalla innovaatioiden patentointi on välttämätöntä, johtuen tutkimus- ja tuotekehityksen pitkistä sykleistä.

Yliopistojen omat resurssit eivät mahdollista laajan patenttisalkun rakentamista. Siksi on elintärkeätä, että on olemassa järjestelmiä kuten Tutkimuksesta liiketoiminnaksi (TULI) -rahoitus, niiden avulla yliopistokeksintöjä voidaan suojata.

Tällaisia konkreettisia toimia täytyy lisätä voidaksemme parantaa yliopistojen tutkimustulosten etenemistä innovaatiojärjestelmässä.

Vastaavia innovaatioiden patentointiin liittyviä tukimuotoja pitää ehdottomasti harkita myös pienyrityksille.

On mahdollista, että yliopistolaitos ei pysy yhteiskunnallisen muutoksen mukana. Aika ajoin toimijoille tulee huoli siitä, että kun tarpeeksi varotaan, että joku ei hyödy innovaation kehittämisestä, varmistetaan samalla se, että kukaan ei siitä hyödy.

Merkittävän pääoman muodostavat nuoret tohtorit, joita laadukkaan tutkijakoulutusjärjestelmän myötä valmistuu kasvavassa määrin; opetusministeriön tavoitteena on 1 600 tohtoria vuodessa.

Organisaatiot, jotka osaavat parhaiten hyödyntää tämän pääoman, tulevat olemaan vahvoilla osaamisen muuttamisessa varallisuudeksi.

Uuden yritystoiminnan synnyttäminen lienee haastavin, mutta sitäkin tärkeämpi tutkimustulosten kaupallistamisen muoto.

Useilla aloilla yliopistotutkimuksen tuloksia hyödyntävien yritysten vähäisyys alkaakin olla innovaatiojärjestelmän pullonkaula. Erityisesti lääkekehityksessä ja biotieteissä yliopistotutkimuksesta on tullut yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, uuteen yritystoimintaan vaikuttava tekijä.

Suomessa tutkijoiden lähteminen yrittäjiksi on vähäistä. Harva tutkija on valmis ottamaan yrittämiseen liittyviä riskejä, yliopistot ovat perinteisesti kouluttaneet työvoimaa valtio- ja kuntasektoreille, eikä yrittäjyyttä tuoda koulutuksessa riittävästi esiin.

Kuten Eva raportissaan 28. 9. 2004 toteaa: "Suomalaisella kampuksella opiskelijoiden puheenaiheena on opintotukijärjestelmän hyödyntäminen – amerikkalaisen huippuyliopiston MIT:n opiskelijat keskustelevat siitä, millaisen yrityksen aikovat perustaa."

Yrittäjyys on ensiarvoisen tärkeää luodessaan lopullisen vaurauden yhteiskunnalle; osaaminen menee hukkaan ellei se siirry yrityksiin.

Akateemisen yrittäjyyden kynnystä täytyy madaltaa. On luotava toimintatavat, joilla esimerkiksi mahdollistetaan tutkijoiden virkavapaudet liikeidean kehittämiseen tai liiketoiminnan käynnistämiseen.

Hyvä avaus on Kuopion seudulla Teknia Oy:n hallinnoima esihautomo-hanke, jossa tutkija voi kehittää liikeideaansa 2–6 kuukautta virkavapaalla omasta yliopistovirastaan. On myös sallittava samanaikainen työskentely yliopistossa ja yrityksessä.

Lähitulevaisuudessa yliopistot voivat sijoittaa yrityksiin, joissa hyödynnetään yliopiston tutkimustuloksia, tai perustaa itse yrityksiä innovaatioiden ja osaamisen ympärille.

Voisiko tämä avata Suomelle uusia mahdollisuuksia? Onhan meillä korkeatasoisia yliopistoja ja siellä merkittävä osaamispääoma tieteenaloilla, joissa sovellutukset ovat lähellä perustutkimusta.

Rahoituksen hankkiminen ja liiketoimintaosaamisen vähäisyys ovat suurimmat haasteet yliopistolähtöiselle uudelle yritystoiminnalle.

Suomen pääomamarkkinoita sanotaan usein riittämättömiksi. Ei kuitenkaan pidä ajatella, että koska innovaation kehittäminen tuotteeksi maksaa sata miljoonaa euroa ja koska meillä ei ole sellaisia rahoja, jätetään asia tekemättä.

Meidän täytyy pystyä hankkimaan nykyistä enemmän kansainvälistä riskipääomaa.

Yksi mahdollisuus voi olla yliopistojen lähteminen mukaan yritystoimintaan, jolloin yliopistojen esimerkin vakuuttamana voisi olla helpompi houkutella pääomasijoittajia sekä Suomesta että ulkomailta.

farmaseuttisen

lääkeainekehityksen professori

farmaseuttisen kemian dosentti

Kuopion yliopisto

Helsingin Sanomat | hs.mielipide@sanoma.fi