Erityisihana koti

Marimekot kasoiksi ja heissulivei vaan. Siskoni muutti juuri pois kotoa ja täällä päässä pelottaa. Uusi kotipaikka kun on asumispalveluyksikkö, selvemmin sanottuna kehitysvammaiskoti.

Sana synnyttää epämiellyttäviä mielikuvia pissavaippoihin, hoitsukiireeseen ja virastolattioihin. Todellisuudesta minulla ei ole aavistustakaan.

Lapsuuden erityisperheleireillä siskon tulevaisuus ei vielä erityisemmin huolettanut. Leireillä oppi, miltä tuntuu saada pataan pulskanvihaisilta kaksostytöiltä ja miltä mansikkajäätelö maistuu oksennettuna, mutta faktakokoelma aiheesta jäi kovin suppeaksi.

Näin jälkikäteen sen laajentaminen tuntuu kuolleen kielen opettelulta. Erotan toki autistin down-ihmisestä, mutta arvailuksi menee, kummalle kuuluu autettu, ohjattu tai tuettu asuminen. Kampanjoiden mukaan molemmilla on oikeus seksuaalisuuteen ja itsenäiseen elämään, mutta että minkälaisten seinien ja vällyjen välissä, sitä en tiedä.

Missä majailevat terveet mutta pikkuisen tohelot erityisihmiset? Elävätkö he yhteisasunnossa kuten toisenlaiset frendit, käyden lavatansseissa ja puutarhahipoissa? Vai juhlivatko ja treffailevatko he asuntolassa hieman hapuillen, kuten elokuvassa Vähän kunnioitusta?

Koetan kysyä siskolta itseltään, mutta hiljaista on. Soittaessa sisko ei vastaa ja tavatessa lukittautuu katsomaan piirrettyjä. Äiti koettaa lohduttaa, että uudessa asuinpaikassa kaikki asukkaat ovat käveleviä. Hätä sen kun kasvaa.

Miten on mahdollista, että tiedän enemmän brittien historiasta kuin läheiseni tulevaisuudesta? Ja jos minä tiedän näin vähän, kuinka minimaalisesti voikaan tietää joku, jonka lähipiiriin tai työnkuvaan ei kuulu erityisihmisiä ollenkaan? Kaipaan vastauksia.

”Ryhmäkodissa asuminen tarkoittaa, että asuu yhdessä muiden kanssa.” Viimein tärppää. Esite siskon uudesta kodista on tyynnyttävä ja selkeä. Se kertoo, että talossa ei tarvitse osata kaikkea ja suuttuakin saa. Uusia maripaitoja käydään ostamassa yhdessä ja yhdessä myös opetellaan, kuinka niitä pyykätään. Vihdoinkin asiaa.

Minulle on aivan sama, rollaavatko vai ryömivätkö uudet kämppikset tai miksi asuintapaa kutsutaan, kunhan siskollani on puitteet rakastamilleen asioille: Bambi-aiheisille värityskuville, Seurasaaren pullasorsille ja perunasalaatille.

Eritysihminen ansaitsee erityisihanan kodin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi