Pilvihifistelijät

Suuri osa tuttavistani polttaa pilveä enkä voi sietää sitä. Myönnän asian huolimatta siitä, että moni heistä saattaa pahastua pahoista sanoistani, sukuni puolestaan kontakteista huumepiireihin. Hui.

Suurin syy syvään ärsytykseeni ei pohjaudu pilven fyysisiin, sosiaalisiin tai psykosomaattisiin haittoihin, ei edes itse aineeseen, vaan sen käyttötapoihin.

Kun useasti käyttäjät mielletään syrjäytyneiksi, liki lukutaidottomiksi luusereiksi, täälläpäin monet ovat aikamoisia elostelijoita, jotka hifistelevät eri lajikkeita ja laatuominaisuuksia innokkaammin kuin Applen uutuuksia.

Vaikka he ovat muuten hyvin rakastettavaa, älykästä ja charmanttia seuraa, pilvessä heistä tulee mahdottomia.

Poltettuaan he hotkivat kuin hevoset ja suoltavat omasta mielestään erityisen oivaltavia mieltelmiä. He väittävät alkoholia pahemmaksi paheeksi, koska se saa riekkumaan ja räyhäämään, mutta usein sekin on virkistävämpää kuin lauma maireasti hymyileviä punasilmiä.

Tietenkään yksi jaettu sätkä ei pimennä vinttiä, kuten ei neljään pekkaan hutaistu olunenkaan, mutta on selkeä syy-seuraussuhde, että kun päihdettä on paljon, on sen nautittuaan sekaisin paljon.

Ja jo ennen kuin kukaan ehtii olla sekaisin ollenkaan, täytyy sumplia ja supattaa, keltä budia saa ja mistä se kipitetään hakemaan, montako grammaa poistetaan ja keltä löytyy käteistä. Yhh. Kokonaisuus on aivan sietämätön.

Jos joskus jointti hupenee yhtä ohimennen kuin lasillinen punkkua, ilman sen suurempaa sirkusta, saatan oppia sietämään hifistelyä ja hohdokkaita ajatusketjuja, mutta vain ehkä.

Siihen asti tyydyn olemaan yhtä vihainen ja pöyristynyt kuin ystäväni aikoinaan, kun kuuli minun kokeilleen siideriä.

Moralisointi nimittäin on ihan mukavaa.

Roosa Murto on helsinkiläinen tämän kevään ylioppilas, joka on aiemmin tehnyt juttuja muun muassa Helsingin Sanomiin, A-studioon ja Demi-lehteen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi