Aika pysähtyy haltijoiden Kappadokiassa

Kivimuodostelmat syntyivät, kun tulivuoret sylkivät maan pinnalle

Göreme/Neveshir. Oudompia maisemia on luultavasti vain toisella planeetalla tai elokuvassa Taru sormusten herrasta.

Kun mäennyppylältä katsoo alas kalliolaaksoon Keski-Turkin Kappadokiassa, alla kohoavat kivihuiput tuovat mieleen hobittien asumukset, tonttujen hiippalakit – tai kenelle mitäkin.

"Falloksilta ne näyttävät", heittää Espanjasta saapunut parikymppinen naismatkailija ihaillessaan Rakastavaisten laaksoa. Laakson nimi on hänestä arvioon sopiva.

Paikalliset itse ovat aikanaan nimenneet muodostelmat Haltijoiden savupiipuiksi.

Näiden "savupiippujen", maanalaisten luolakaupunkien, luostarien ja kirkkojen ansiosta Kappadokia on maailmankuulu suojeluskohde ja Unescon maailmanperintölistalla.

Kivimuodostelmat ovat luonnon voimanosoitus. Nyt jo sammuneet tulivuoret, joista suurin on nykyisin lumihuippuinen Erciyes-vuori, sylkivät ylängölle laavaa ja tuhkaa pari miljoonaa vuotta sitten.

Kerroksien jähmetyttyä eroosio, sateet ja tuulet muovasivat massan torneiksi.

Sittemmin ihmiskädet ovat kaivertaneet pehmeään kiveen luolia, jollaisissa osa paikallisista asuu vieläkin.

Göremen ja Ürgüpin kylissä nykyaikaisilla luolakodeilla on usein tavallinen julkisivu paikallisesta kellertävästä kivestä. Asunnon takaosassa on yksi tai muutama luolahuone.

Vielä 1960- ja 70-luvuilla Silkkitien reitillä sijaitseva Kappadokia oli reppumatkaajien ja hippien keidas. Täällä vedettiin henkeä ja henkosia matkalla Intiaan.

Nykyisin "Turkin Goa" on perheystävällinen luonto- ja kulttuurikohde, jonne tullaan patikoimaan ja syventymään historiaan. Luoliin on ilmestynyt ylellisiä hotelleja.

Yllättävän moni myös irrottaa mukisematta 150–250 euron hinnan matkakassastaan kuumailmapallolennosta maisemien yllä.

Varsinainen elämys odottaa kuitenkin maan alla, luolakaupungeissa. Kappadokian muinaiset asukkaat piiloutuivat niihin ennen viholliskansojen hyökkäyksiä ja sulkivat sisäänkäynnin kivenjärkäleellä.

Alueen suurimman, jopa kahdeksankerroksisen luolakaupungin Kaymaklin tunneleissa saattoi sota-aikana asua jopa 3 000 ihmistä.

Luolatunneleita ovat rakentaneet ja käyttäneet eri kansat eri aikakausina: heettiläiset, fryygialaiset, persialaiset, antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset.

Kappadokialla on paikkansa myös kristinuskon historiassa. Alue tarjosi otollisen piilopaikan varhaiskristityille, ennen kuin kristinuskosta tehtiin Rooman valtakunnan valtionuskonto 300-luvulla.

Tänä päivänä maan uumeniin pääsee samoja tunneleita pitkin. Ahtaiden, kyykkien kuljettavien tunneleiden päissä avautuu uusia ja taas uusia huoneita: muinaisia keittiöitä, talleja, viinikellareita ja pieniä kappeleita.

Varhaisilta kristityiltä on jäänyt Kappadokiaan useita kirkkoja, kappeleita ja taidokkaita freskoja jälkipolvien katseltavaksi.

Parhaimmin varhaisten kreikkalaisortodoksien elämään voi tutustua Göremen ulkoilmamuseossa, entisessä Koramassa. Sinne ortodoksimunkit rakensivat luostarin ja siellä he opettivat kristinuskoa.

Kappadokia-nimitys lienee kuitenkin perintöä persialaisilta. He kutsuivat aluetta Katpatukaksi, Kauniiden hevosten maaksi. Kuuluisista hevosista tosin on enää jäljellä hevosfarmi, jolta järjestetään ratsastusreissuja turisteille.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi