26.11.2005 0:00
Nascan kolibrikin on kookas: nokan kärjestä pyrstöön on yli 80 metriä.
Nasca / peru. Istun ahtautuneena neljän matkustajan pienkoneeseen, joka lentää kirkkaalla taivaalla. Alla aukeaa yksi maailman kuivimmista paikoista.
Eteläperulaisessa Nascassa ei usein sada. Sivilisaatioita alueella on kuitenkin ollut jo aikoja ennen inkojen valtakuntaa.
Alla aukeaa yksi maailman suurimmista arkeologisista arvoituksista. Olen matkustanut viitisensataa kilometriä Limasta etelään nähdäkseni kuuluisat Nascan linjat, joita myös renkaiksi ja viivoiksi kutsutaan.
Tosiasiassa linjat ovat kokoelma erilaisia autiomaahan piirrettyjä kuvioita.
Osa niistä on kuin viivoittimella vedettyjä suoria viivoja, toiset geometrisiä kuvioita: kolmioita, nuolia ja suunnikkaita.
Kuviot eivät ole ihan pieniä. Pisin suorakaide on 800-metrinen.
Vaikuttavaa, mutta suurin kiinnostukseni kohdistuu figuureihin: 285-metrinen pelikaani, 180-metrinen lisko, 148-metrinen kondori, 65-metrinen miekkavalas . . .
Olin jo etukäteen valinnut suosikkini: apina, jolla on kippurahäntä, "astronautti", joka vilkuttaa, sekä kaunis, virtaviivainen kolibri, joka on ehkä tunnetuin Nascan kuvioista.
Kone pyörii kuvioiden yläpuolella. Välillä vaihdetaan suuntaa, jotta kaikki näkevät varmasti. Venäläinen tyttö vieressäni oksentaa muovipussiin. Yritän keskittyä kuvaamiseen.
Niin tutkijoita kuin matkailijoitakin hämmentävät kuviot tulivat maailman tietoisuuteen vasta 1920-luvulla. Niiden arvoituksen kimpussa työskennellään edelleen.
Tutkijat eivät ole yksimielisiä edes kuvioiden syntyhetkestä, saati niiden merkityksestä.
Linjat ovat ilmeisesti eri-ikäisiä. Niitä on ajoitettu ajanjaksolle 1 000 eaa – 900 jaa.
Se tosiasia, että linjat ovat nähtävissä vain ilmasta, on muun muassa synnyttänyt epätieteellisen teorian siitä, että Nascan ihmiset osasivat lentää. Lisäksi on ehdotettu, että alue on toiminut avaruusolentojen laskeutumispaikkana.
Vakavammin on muun muassa epäilty, että kyse olisi valtavasta astronomisesta kalenterista tai observatoriosta, josta on tarkkailtu auringon ja kuun liikkeitä.
Vai olisivatko linjat pyhiä seremoniapolkuja? Jumalien palvontapaikkoja? Maanalaisten vesisuonien kartta?
Kuvioita ihaillessa ei voi kuin ihmetellä, miksi ne on tehty.
Pienkone jatkaa kaartelua. Alan voida pahoin pyörimisestä ja suuntaan katseen horisonttiin.
Myöhäistä. Vatsa on jo sekaisin.
Puolen tunnin lentelyn jälkeen laskeudumme. Pahaa oloa lievittää diplomi, jossa vahvistetaan, että olen lentänyt Nascan linjojen yli. Kiitän ja käyn nurkan takana oksentamassa.
TIETOKULMALentokammoisille on torni 26.11.2005
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi