Cape Reingasta etelään

uusi-seelanti. Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoiskärjessä seisoo valkoinen majakka. Vuonna 1941 rakennettu kaunotar vartioi rannikkoa Cape Reingassa, jossa Tasmanianmeren ja Tyynenmeren aallot sekoittuvat toisiinsa.

Tuuliselta rannalta on lähes kaikkialle pitkä matka. Tienviitta osoittaa kohti Euroopan, Amerikan ja Aasian suuria kaupunkeja.

Lontooseen on matkaa 19 721 kilometriä ja Vancouveriin 11 434 kilometriä. Matka Tokioon tuntuu jo lähes inhimilliseltä: 8 831 kilometriä.

Aikeenani on patikoida Cape Reingasta halki Uuden-Seelannin. Kävely päättyy maan eteläisimmälle paikkakunnalle Bluffiin. Taivalta kertyy 1 400 kilometriä.

Aion nauttia Taru sormusten herra -elokuvista tutuista maisemista, joten kävelen tasaista 20–30 kilometrin päivävauhtia. Tien päällä tulee vierähtämään lepopäivineen 8–10 viikkoa.

Uusi-Seelanti asutettiin tuhat vuotta sitten. Maorit saapuivat maahan Tyynenmeren muilta saarilta. He uskovat kuollessaan palaavansa myyttiseen alkukotiinsa Hawaikiin.

Maorien uskomuksen mukaan kuolleiden henget poistuvat Uuden-Seelannin, Aotearoan, maaperältä Cape Reingan kautta. Vainajat saapuvat niemelle Ninety Mile Beachia pitkin ja ponnistavat viimeiselle matkalleen ikiaikaisesta pohutukawa-puusta. Reinga tarkoittaakin maorien kielellä paikkaa, josta loikata lentoon.

Me elävät pääsemme Cape Reingaan helposti myös maantietä pitkin. Niemimaan kärkeen ulottuva tie on päällystetty kahtakymmentä viimeistä kilometriä lukuunottamatta.

Hurjapäiset ajavat Ninety Mile Beachia pitkin. Upea hiekkaranta on nimestään huolimatta yhdeksänkymmenen kilometrin pituinen.

Rannalla ajamista kannattaa harkita tarkkaan. Nousuvesi voi yllättää äkkiarvaamatta tai auto juuttua juoksuhiekkaan.

Turvallisinta ja vaivattominta on marssia lähimmällä isolla paikkakunnalla Kaitaiassa matkatoimistoon ja varata paikka Cape Reingaan vievästä turistibussista. Kokeneet kuskit ajavat rantaa pitkin työkseen. Ajokit on suojattu suolaveden syövyttävää vaikutusta vastaan. Jokaisen matkan jälkeen ne myös puhdistetaan suolasta.

Valmistautumiseeni on kuulunut pitkiä kävelyretkiä ja uimista. Jalkineita otan mukaan kaksi paria, sandaalit lämpimiä päiviä varten ja lenkkitossut sateeseen ja tuuleen.

Rakkuloilta tuskin säästyn, mutta ne eivät matkantekoa estä. Tärkein matkavarustus on iloinen ja päättäväinen mieli.

Näillä eväin lähden kävelemään Cape Reingasta kohti etelää. Patikoinnin edistymistä voi seurata matkablogissani verkossa.

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi