Dachaun keskitysleiri on juro ja hiljainen

Natsisorron tunnetuin muistomerkki Saksassa kertoo, mutta ei näytä

DACHAU. Alkuun varoituksen sana. Jos haluaa nähdä, millaiselta keskitysleirillä näytti, Dachau ei ehkä ole aivan oikea paikka.

Saksan tunnetuin keskitysleiri Dachau Münchenin kupeessa ei tarjoa samassa mitassa kaasukammioita, vankiparakkeja tai vankien jäämistöjä kuin kuuluisin vastineensa Puolan Auschwitz-Birkenau.

Ajattelemisen aihetta Dachausta kyllä saa vähintään yhden päivän tarpeisiin.

Leirin 32 vankiparakista on jäljellä kaksi, nekin uudelleen rakennettuina. Vankila kidutusselleineen on pystyssä, samoin vartiotorneja ja hallintorakennuksia.

Eniten historiasta kertovat silti tekstit, kuvat ja videot.

Dachaun nettisivuilla kehotetaan varaamaan aikaa ainakin kaksi ja puoli tuntia, mikä kuluu nopeasti.

Natsien hirmuvallasta, keskitysleirien arjesta ja yksittäisten uhrien kohtaloista kertovassa näyttelyssä on kolmetoista laajaa osastoa. Sen lisäksi tulevat filminäytökset ja sivurakennukset erillisnäyttelyineen.

Hitlerin valtaannousuvuonna 1933 perustettu Dachaun keskitysleiri oli lajinsa uranuurtaja, malli natsiajan tuleville kauhuille.

Se oli kuitenkin enemmän työ- ja vankileiri kuin varsinainen tuhoamisleiri.

Niinpä kaasukammiossakin tapettiin "vain" satunnaisia vankeja, toisin kuin Auschwitzin miljoonateloituksissa.

Kävijän kannattaa kuitenkin vaivautua kauimmaiselle laidalle krematorioon asti, sillä suihkuhuoneen nimellä kulkenut kaasukammio, ruumiiden polttouunit ja tuhkien sirottelupaikkana toiminut metsikkö ovat konkreettisimmat merkit kauheuksista.

Dachaun kautta kulki kahdessatoista vuodessa yli 200 000 vankia, joista yli 40 000 kuoli nälkään, tauteihin, kidutukseen ja nääntymykseen. Moni teki itsemurhan, osa teloitettiin.

Aluksi vangit olivat poliittisia. Juutalaiset nousivat enemmistöksi vasta vuoden 1938 Kristalliyön jälkeen.

Ravisteleva on kartta, joka näyttää, että Dachauhun tuotiin vankeja yli 30 maasta, eniten Puolasta.

Joukossa oli viisi suomalaistakin.

Bisnestä natsimenneisyydellä ei Saksassa tehdä. Dachaunkin infopiste on hätäisesti kyhätty parakki, tosin uusi keskus on rakenteilla.

Olennaisin tiivistyy kuitenkin turistien olemuksessa.

Dachaussa käy vuosittain 800 000 ihmistä, mutta toisin kuin kirkoissa tai tavallisilla sotamuistomerkeillä, kaikki ovat hiljaa kuin yhteisestä sopimuksesta.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi