Hearstin linnassa Kaliforniassa

Huonon maun monumentti vai tyylikkyyden huippu?

San Simeon. Lehtikeisari William Randolph Hearstin (1863–1951) linna San Simeonissa Kaliforniassa on joidenkin mielestä amerikkalaisen kauneudentajun ja tyylikkyyden huippu, mutta useimmiten sitä pidetään huonon maun monumenttina.

Linna on Yhdysvaltain suosituimpia matkailukohteita.

Linnan tarina alkoi jo oikeastaan silloin, kun Hearst oli kymmenvuotias. Hänen vanhempansa tekivät pitkän matkan Eurooppaan ja tutustuivat englantilaislinnoihin, taidemuseoihin ja rakennustaiteeseen.

Eurooppalaisten vanhojen esineiden kauneus teki Hearstiin niin suuren vaikutuksen, että kun hän rikastui sanomalehdillään, hän alkoi ostaa antiikkiesineistöä kirkoista, museoista, keräilijöiltä, espanjalaisista ja italialaisista palatseista ja myös mustasta pörssistä.

Hän näytti mittaamattoman arvokkaita taide-esineitä vain Hollywoodin tähdille, poliitikoille, liiketuttaville ja ystäville. Linna aukesi yleisölle kuusi vuotta Hearstin kuoleman jälkeen, kun suku kyllästyi linnan hoitokuluihin ja luovutti sen Kalifornian osavaltiolle.

Hearst alkoi rakentaa linnaansa 1919 alueelle, josta hänen kaivoksilla rikastunut isänsä oli ostanut maa-alueita. Rakennus valmistui vuonna 1947.

Hearst yhdisteli arkkitehtinsä Julia Morganin kanssa italialaista lehtikultamosaiikkia, kirkon penkkejä, brittilinnoista ostettuja huonekaluja, venäläisiä ikoneja ja eurooppalaisten taiteilijoiden maalauksia.

Ulkoseiniin on upotettu aitoja marmoripatsaita antiikin Rooman ajoilta. Jos sopiva alkuperäinen puuttui, Hearst veistätti niitä lisää. Neptunukselta nimensä saaneen uima-altaan laidalla on roomalaisen temppelin päätypylväikkö ja pihalla egyptiläisiä patsaita.

Hearstin aikana linnan mailla oli eläintarha, jossa oli kirahveja, seeproja ja leijonia.

Italialainen filosofi Umberto Eco kuvaa linnaa osuvasti. "Euroopasta varastettujen antiikkiesineiden määrä ei ole hätkähdyttävä eikä se, kuinka saumattomasti aito ja väärennös yhdistyvät, vaan rakentajia vaivannut tyhjän paikan kammo ja pakkomielteen kaltainen kiihko olla jättämättä yhtään paikkaa ilman joko aitoa tai kyhättyä mestariteosta."

Hearst eli railakkaasti. Hän sai kurittomuuden vuoksi juuri ennen valmistumistaan potkut Harvardin yliopistosta.

Hearst sai isältään hoitoonsa San Franciscossa ilmestyvän pienen The Examiner -sanomalehden. Valtansa kukkuloilla 1935 Hearst omisti kymmeniä sanoma- ja aikakausilehtiä, uutistoimistoja ja elokuvastudioita. Hän kävi kovaa kilpaa Joseph Pulitzerin kanssa New Yorkin sanomalehtiherruudesta.

Hearst käytteli asemaansa sumeilematta ja lietsoi lehdillään jopa Yhdysvaltain ja Espajan välisen sodan 1898.

Orson Wellesin Citizen Kane -elokuvan päähahmo oli ilmetty Hearst. Ainakin Hearst tunnisti itsensä, koska hän yritti ostaa ja hävittää filmin kopiot.

Hearst oli naimisissa ja hänellä oli viisi poikaa. Rakastajatar Marion Daviesin kanssa Hearst seurusteli avoimesti.

Hearstin pojantyttärestä Patricia Campbell Hearstistä tuli maailmankuulu 1974, kun Symbioottinen vapautusrintama -ryhmä kaappasi hänet.

Myöhemmin Patricia Hearst liittyi kaappaajiinsa ja osallistui pankkiryöstöön San Franciscossa. Hän istui kaksi vuotta vankilassa ennen armahtamista.

The Hearst Corporation on Yhdysvaltojen suurimpia kustantajia. Sillä on hallussaan kolmisenkymmentä päivä- ja viikkolehteä, ja se on mukana myös televisiotoiminnassa.

www.hearstcastle.com

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi