Hengähdystauko hulinasta

Barcelonasta voi paeta päivämatkalle Montserratin luostariin

MONTSERRAT. Kun arkkitehti Antonio Gaudìn muotokieli ei enää puhuttele, La Rambla -kadun elävät patsaat eivät naurata tai turistipaljous ahdistaa, on aika lähteä Barcelonan keskustasta.

Noin tunnin junamatkan päässä Barcelonasta ovat Montserratin vuoret. Sinne on aina menty etsimään rauhaa.

Kun juna seisahtuu pienelle Montserrat Aeri -asemalle, suuri osa matkustajista siirtyy keltaiseen köysiratavaunuun. Vaijeri katoaa vuoren seinämään satoja metrejä yläpuolellamme. Mieliala kohoaa yhtä varmasti kuin vaunukin.

Montserratin benediktiiniläisluostari tasapainottelee jyrkällä vuorenrinteellä. Okranväristen kiviseinien sisältä kuuluu heleän harras kuorolaulu.

Siellä laulaa Escolania-poikakuoro, joka on Euroopan vanhimpia. Pojat esiintyvät luostarissa joka päivä paitsi heinäkuussa, jolloin ovat kiertueella. Myös Musta Madonna -patsas, La Morenata, houkuttelee pyhiinvaeltajia läheltä ja kaukaa.

Katalonian suojeluspyhimystä esittävän veistoksen luokse kiemurtelee sadan metrin jono. Jos tyytyy ihailemaan etäältä, Madonnan näkee alttarin yläpuolella olevan ikkunan kautta jonottamatta.

Luostarin kivipihalla on vilskettä. Lapset kitisevät, digikamerat piipittävät ja kännykät soivat. Luostarilla käy 2,5 miljoonaa vierailijaa vuosittain.

Rauhaa ei löydy, ainakaan viikonloppuisin. On paettava ylemmäksi vuoristoon.

Eväät ostamme luostarin myymälästä, jossa hyllyt notkuvat luostarin logolla varustetuista viineistä, likööreistä, suklaista ja kekseistä. Hiuksensakin voisi pestä luostarishampoolla. Täällä asuvat 80 munkkia ovat kekseliäitä ja varsin markkinahenkisiä.

Sant Joan -rinnejuna vie 250 metriä ylöspäin. Junan yläasemalta lähtee polku Sant Jeronille, joka on vuorialueen korkein huippu.

Puolentoista tunnin kävely on rentouttava, sillä suurimman osan ajasta polulla ei näy muita. Vain alppirautiainen rapistelee kivikossa.

Ylhäällä on tasanne ja kyltti, joka kertoo korkeudeksi 1 236 metriä. Maisemat ovat huimat, ja selkeällä säällä voi tähytä Pyreneitä. Ihmettelemme näköalaa ja kaivamme repusta munkkilikööripullon. ¡Salud!

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi