Huronien pitkätaloissa valtaa pitivät matroonat

Wendake, Kanada. Mahtoi ranskalainen 1500-luvun löytöretkeilijä Jacques Cartier retkikuntineen yllättyä, kun he tulivat Saint Lawrencen lahdelle Kanadan itärannikolle. He löysivät alueelta huron-intiaanien kyliä, joissa naiset pitivät valtaa.

Nyt samalla seudulla esitellään turisteille Onhoua Chetek8e -perinnekylää, ja edelleenkin naisten vallanpito menneinä aikoina kiinnostaa.

"Intiaanikylässä vallitsi matriarkaalinen järjestys. Nainen oli perheen pää, ja vanhin talon naisista piti valtaa kussakin talossa", opas kertoo.

Wendaken reservaattiin rakennetun perinnekylän esikuvana onkin 1500-luvun asutus. Cartier kertoi raporteissaan paaluaitausten ympäröimistä kylistä, joissa oli valtavia taloja. Hirsiasumukset olivat jopa 30 metriä pitkiä, kahdeksan leveitä ja kuusi korkeita.

Huronit tanssivat turistiryhmälle villin tervetulotanssin, sen jälkeen ryhmä astuu sisään perinnetaloon. Opas kertoo, että suuri yhtenäinen tila oli useiden perhekuntien käytössä.

Yksityisyyttä toivat pitkän talon seinänvierustoille rakennetut hyllymäiset leveät lavitsat, jotka oli pehmustettu havuin ja taljoin.

Nuori sulhasehdokas tuli aina asumaan morsiamen kotiin. Jos yhteiselo sujui, pidettiin häät. Ellei sujunut, sulhaskandidaatti palautettiin omaan kotitaloonsa.

Intiaaniyhteisössä oli selvä työnjako. Naiset hoitivat kotiin liittyvät työt ja viljelyn, miehet kalastivat ja metsästivät.

Eivätkä miehet jääneet täysin osattomiksi johtotehtävistäkään. Kylän matroonat valitsivat päällikön, joka oli mies. Hän edusti kylää ulospäin ja oli tarvittaessa sotapäällikkö.

Kylässä oli toki myös erikoisammatteja, kuten shamaanin toimi. Hänen taitonsa olivat sangen kehittyneet, mikä ilahdutti löytöretkeilijöitäkin. Kun Cartierin retkikunta kärsi ankaran talven kourissa C-vitamiinin puutteesta ja keripukista, suuri osa miehistä parani parissa viikossa intiaanien vahvalla lääkejuomalla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi