12.8.2006 0:00
Sementtitehtaan piippu muistuttaa, että muinoin tässä oli kalkkikivilouhos.
Vancouver. Puutarhanhoidosta täysin tietämätön Jennie Butchart istutti runsaat sata vuotta sitten kotitalonsa viereen ystävänsä lahjaksi antaman hernepensaan ja ruusun. Uskomatonta kyllä, siitä tuli loistelias puutarha, jossa nykyään käy vuosittain yli miljoona turistia eri puolilta maailmaa.
Kukkaloistosta on saatu nauttia nyt 102 vuoden ajan Vancouverin saarella, parinkymmenen kilometrin päässä saaren suurimmasta kaupungista Victoriasta. Butchartin urakkaa helpotti se, että Kanadan länsirannikon ilmasto on puutarhalle suotuisa.
"Kanadan leudoimman ilmaston ansiosta kasvit voivat erittäin hyvin. Lunta sataa vain muutaman kerran vuodessa, ja se sulaa nopeasti pois. Kun Torontossa on pakkasta, täällä tehdään töitä paitahihasillaan", Butchartin puutarhan tiedottaja Graham Bell myhäilee.
Yrittäjä Robert Butchart muutti vuonna 1902 Ontariosta Vancouverin saarelle ja perusti sinne sementtitehtaan. Kaksi vuotta myöhemmin vaimo Jennie sekä tyttäret Mary ja Jenny seurasivat perässä.
Jennie, lahjakas taidemaalari, kiinnostui pian ystävänsä lahjan jälkeen puutarhanhoidosta, ja niin hän vuonna 1906 suunnitteli japanilaisen maisemasuunnittelijan Isaboru Kishidan kanssa talonsa lähelle meren rannalle ensimmäisen ison puutarhan. Se on nykyään yksi Butchartin 22 hehtaarin kokoisen puutarha-alueen kokonaisuuksista ja tietysti nimeltään Japanilainen puutarha.
Vuoteen 1908 mennessä Robert Butchartin tehdas oli louhinut kaiken kalkkikiven läheltä Japanilaista puutarhaa. Jennie näki siinä mahdollisuuden, vaikka hänen ystävänsä sanoikin: "Edes sinä et saa tuossa montussa kasvamaan mitään."
Kun samaan aikaan olivat valmistuneet Italialainen puutarha ja vaikuttava ruusutarha, sana Jennie Butchartin tekemisistä oli kiirinyt. Monttuun valmistunut huikea puutarha, Sunken Garden varmisti suosion, ja jo 1920-luvulla Butchartin puutarhoissa vieraili vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Butchartit olivat vieraanvaraisia ja alkoivat tarjota vierailleen teetä ja jopa antoivat talolleen nimen Benvenuto, tervetuloa.
Teetä tarjoillaan edelleen samassa huoneessa kuin vuosikymmeniä sitten. Rakennuksessa on ollut myös keilarata ja tenniskenttä sekä uima-allas, jossa oli merivettä. Puutarhaan pääsee myös veneellä.
Robert Butchartin (1856–1943) tehdas lopetti sementin valmistamisen alueella 1916, mutta jatkoi tiilien ja kukkaruukkujen valmistamista 1950-luvulle asti. Tehtaasta on enää jäljellä yksi savupiippu.
Puutarhan kukoistus sen sijaan jatkui ja jatkuu, ja nykyään siellä työskentelee vuodenajasta riippuen 250–550 työntekijää. Pelkästään puutarhureita on viitisenkymmentä.
Butchartin puutarhassa järjestetään heinä–syyskuussa joka lauantai-ilta ilotulitus. Sitä ihastelee parhaimmillaan kymmenen tuhatta ihmistä, mikä on Bellin mukaan niin paljon, että puutarhassa on ahdasta ja liikenneruuhkat sen mukaisia.
Viime joulukuussa Butchartin puutarha houkutteli ensimmäisen kerran ihmisiä paikan päälle luistinradalla. Värikkäät jouluvalot ja -musiikki ovat jo vuosien ajan jatkuneita perinteitä.
Butchartin puutarhassa noudatetaan myös perinnettä, jonka mukaan vain ruusujen kohdalla lukee, mistä lajikkeesta on kysymys. Muut kasvit voi tunnistaa – jos niin haluaa – erikseen jaettavasta oppaasta.
Puutarha on pysynyt suvun omistuksessa. Nykyisen omistajattaren Robin Clarken isoisoisovanhemmat olivat perustajat Robert ja Jennie Butchart (1866–1950).
Butchartin puutarha on Kanadan suosituin yksityisomistuksessa oleva turistikohde. Rekisteröityä tietoa kävijöiden kansallisuuksista ei ole, mutta Bell arvelee, että "sadan vuoden aikana täällä on varmasti käynyt ihmisiä useimmista maailman maista".
Kanadan Vancouverin saarella sijaitseva Butchartin puutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Aukioloajat ja pääsylippujen hinnat vaihtelevat vuodenajan mukaan.
www.butchartgardens.com.
Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi