Kompong Luongin kelluva kylä kasvaa sadekaudella

Kambodža. Istun värikkäällä silkkiliinalla herra Vannan keikkuvan mopon perävaunussa Keski-Kambodžassa. Kuoppainen tie tarjoaa ilmaisen takapuolihieronnan matkatessamme kohti Tonle Sapjärven kelluvaa Kompong Luongin kylää.

Tonle Sap on Kaakkois-Aasian suurin makeavetinen järvi. Sen merkitys kehitysavusta riippuvaiselle Kambodžan kuningaskunnalle on suuri: se tuottaa yli 75 prosenttia vuosittaisesta kalasaaliista ja 60 prosenttia kambodžalaisten ruokavalion proteiinista.

Kompong Luongissa ihmiset istuvat kuisteilla aamuriisillä ja vilkuttavat. Mies vetää verkkoja; leveä hymy paljastaa kadonneet hampaat. Kelluvien kotien alla on kalafarmeja. Niistä saadaan suurin osa toimeentulosta sadekaudella, jolloin verkolla kalastaminen on kiellettyä kutuajan vuoksi.

Talot on rakennettu bambusta, puusta, ruohosta ja lehdistä. "Kivijalkaan" kuuluvat bambukellukkeet ja muovikanisterit. Jokapäiväiset askareet, kuten kaupassakäynti ja koulumatkat, taittuvat veneillen tai uiden.

Laineilla kelluvat vaaleansininen katolinen kirkko, baari, sairaala, poliisiasema, koulu ja sekatavarakauppa. Järvi tarjoaa sekä työtä että virkistystä: siitä nostetaan illallinen, sen vedessä peseydytään, pyykätään ja laitetaan ruokaa. Mutta sen armoilla myös eletään.

Rantaviivan myötä liikkuvat myös asukkaiden kelluvat mökit. Suurimman osan vuodesta järvi on vain noin metrin syvyinen ja pinta-alaltaan 2 700 neliökilometriä.

Sadekaudella touko–marraskuussa Tonle Sap -joki, joka yhdistää järven Mekongjokeen, vaihtaa yllättäen virtaussuuntaa. Vettä työntyy Mekongista Tonle Sap-järveen, alue paisuu 16 000 neliökilometrin kokoiseksi ja syvyyttä tulee aina yhdeksään metriin saakka.

Sadekauden lopulla virtaus jälleen muuttuu. Loitontuvat vesimassat jättävät alueelle rikkaita ravinnekerroksia, mikä saa aikaan maataloudelle hedelmällisen maaperän.

Tonle Sap on myös tärkeä liikennereitti. Se on 6 000 vuotta vanha, lainehtiva valtatie, jota pitkin laiivalla voi matkustaa pääkaupunkiin Phnom Penhiin saakka.

Alueen luontoon ja historiaan voi tutustua tarkemmin pienessä, (kelluvassa) museossa. Mutta laivamatkallakin näkee paljon: vesikäärmeitä ja matelijoita on alueella runsaasti. Sammakot kurnuttavat kovaäänisesti. Makean veden delfiineitäkin tavataan, mutta kilpikonnat ja krokotiilit ovat tulleet harvinaisiksi tai täysin hävinneet liiallisen metsästyksen takia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi