Lumotut saaret

Galápagossaarilla viehättävät herkkä luonto ja kiireettömyys

Galápagos. On helppo ymmärtää, miksi Panaman piispa Tomas de Berlanga antoi Galápagossaarille aikoinaan nimen Las Islas Encantadas, Lumotut saaret. Espanjalaisalus, jonka matkustajana piispa oli, ajautui merivirran mukana saarille 1535. Ennen sitä Galápagossaaret olivat eläneet muusta maailmasta eristyksissä.

Lähes tuhat kilometriä Ecuadorin rannikolta länteen sijaitsevat Galápagossaaret ovat tärkeä suojelukohde.

Ihmisen toiminta ehti kuitenkin aiheuttaa usean lajin kuolemisen sukupuuttoon, ennen kuin saaret suojeltiin.

Turkishylkeitä tapettiin kymmeniätuhansia, samoin merileguaaneja. Valaanpyyntialukset pyysivät valaita saarten vesillä 1800-luvulla ja ottivat mukaansa yli 100 000 Galápagosin jättiläiskilpikonnaa. Kilpikonnat säilyivät hengissä laivojen ruumissa jopa vuoden, ja niin miehistöllä riitti tuoretta lihaa pitkillä merimatkoilla.

Saarille muuttaneiden ihmisten karkuun päässeet kotieläimet ovat myös aiheuttaneet tuhoa alkuperäiseliöstölle.

Galápagossaaret päästävät eläimistä, luonnosta ja luonnonhistoriasta kiinnostuneen unelmakohde.

Eläimet ovat kosketusetäisyydellä ja suhtautuvat ihmiseen luottavaisesti, vain yhtenä eliölajina muiden joukossa, mikä tuntuu uskomattomalta.

Rauha ja kiireettömyys viehättävät. Saarilla ei ole ylimääräisiä virikkeitä eikä häiriötekijöitä, on vain luonto äänineen.

Galápagossaarille voi matkustaa ympäri vuoden: sesongit määräytyvät loma-aikojen, eivät niinkään sääolojen mukaan. Sadekausi kestää tammikuusta kesäkuulle ja kuiva kausi kesäkuusta joulukuulle, jolloin on viileämpää ja utuista.

Galápagosin jättiläiskilpikonnat ovat läheltä nähtynä vaikuttavan kokoisia. Joillakin saarilla meri- ja maaiguaanit elävät suurina yhdyskuntina, ja niitä makailee kymmenien yksilöiden ryppäinä auringossa.

Lintubongari kohtaa päivittäin lukuisia harvinaisuuksia, joita ovat esimerkiksi galápagosinpingviini ja darwininsirkut. Galápagosinmerimetso on menettänyt lentokykynsä, koska saarilla ei ole ollut sitä uhkaavia maapetoja.

Kullakin saarella on sille tyypillinen eliöstö ja kasvillisuus.

Eläimet ovat etupäässä merinisäkkäitä, matelijoita, liskoja ja lintuja.

Matelijat selviävät nisäkkäitä paremmin karuissa ja niukoissa oloissa, koska ne ovat vaihtolämpöisiä ja käyttävät energian tehokkaammin.

Monet saarilla elävistä lajeista ovat kotoperäisiä, eikä niitä tavata muualla maailmassa.

Merileijonia loikoilee saarten rannoilla. Poikaset ovat hellyttäviä ja uteliaita. Olisi houkuttelevaa silittää pehmeännäköistä turkkia, mutta se on ankarasti kiellettyä – emo hylkäisi poikasen, johon on koskettu ja jossa on ihmisen haju.

Saarten vedet kuuluvat maailman parhaisiin sukellus- ja snorklauspaikkoihin. Kohtaamme pinnan alla satoja värikkäitä kaloja, merikilpikonnia, näyttäviä rauskuja ja puolitoistametrisiä haita.

Nuorten, leikkisien merileijonien kanssa uiminen on hauskaa. Ne uivat yltä, alta ja aivan kohti, ja väistävät vasta viime tingassa. Välillä ne saattavat hiukan näykkäistä värikästä snorkkelia tai uimapukua.

Suuria ja vihaisia merileijonauroksia täytyy sitävastoin varoa. Urokset karjuvat rannoilla ja vahtivat haaremiaan.

Valaiden ja delfiinien näkemiseen tarvitaan jo sitten enemmän onnea.

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi