Luolia, apinoita ja näköaloja

Sotahistoria houkuttaa Gibraltarin kallioniemelle

gibraltar. Kuvaavaa on, ettei kuululle kallioniemelle johtavilla espanjalaisteillä ole mitenkään ylitsevuotavan runsaasti Gibraltar-tienviittoja. Kuvista ja elokuvistakin tuttu kalliosiluetti ohjaa rannikkoa myötäileviä teitä ajavan kuitenkin perille.

Pyreneiden niemimaan eteläkärjessä sijaitseva Gibraltar on niitä paikkoja, joihin etenkin karttoja tuijottelevat suuntaavat. Karttoja katsellessa kun alkaa himottaa suunnata matkansa ääripisteisiin kuten niemennokkiin.

Gibraltarille houkuttelee kenties myös ikivanha taru Atlantiksesta. Sen mukaan Atlantis sijaitsi Atlantin valtameressä Gibraltarin länsipuolella.

Kreikkalaisen filosofin Platonin (427–347 eKr.), mukaan Atlantis oli rikas muinainen sivistysvaltio, jonka kansa eli onnellisena, kunnes lankesi paheisiin. Lankeemusta seurasi tuho: maanjäristykset ja tulvat hävittivät saaren.

Ja osaa matkailijoista houkuttavat Gibraltarin ostoskadut, joiden kylttien perusteella voi kuvitella olevansa Britanniassa.

Kapea tie kipuaa ylös kalliorinnettä. Aivan auton reunassa loppuu tiepäällyste ja alkaa pudotus. Onneksi tie on yksisuuntainen.

Taksi pysähtyy seuraavalle levennykselle, josta aukeavat näkymät kummallekin puolen kalliotoppaa. Taustalla siintää Afrikan manner.

Apinat ovat oppineet tavoille. Magotit tulevat taksien tultua.

Vikkelin apinoista loikkaa kalliolta taksin katolle ja takaisin kuin kuminauhan vetämänä – ja ryövää brittimiehen kädestä eväsleivän. Hätkähdystä seuraa muun matkaseurueen hihittely.

Moni antaa vapaaehtoisesti apinoille purtavaa. Matkailijoille ja apinoille on yhteistä se, etteivät kummatkaan välitä monikielisestä kyltistä, joka kieltää ruokkimasta apinoita.

Apinoiden katoamisella olisi seurauksensa, sillä paikallisen uskomuksen mukaan se tarkoittaisi brittivallan päättymistä.

Gibraltarin sotahistoria on vaiheikas. Tunneleita rakastaville Gibraltar on unelmien täyttymys.

Gibraltar siirtyi Britannialle 1713, mutta Ranska ja Espanja yrittivät alueen herroiksi useaan kertaan. Yksi yrityksistä kesti vuodet 1779–1783. Suureksi piiritykseksi nimetty jakso päättyi piirittäjien tappioksi.

Britit louhivat puolustuksen lukoksi kallioon luolaston, jossa oli suojaisat tykkien ampuma-aukot. Ensimmäisen, 25 metriä pitkän tunnelin teko vei 18 mieheltä viisi raskasta viikkoa. Piirityksen päättyessä 1783 luolaston mitta oli jo 113 metriä.

Sittemmin tunneleita on louhittu lisää kuin reikiä juustoon. Toisen maailmansodan aikana tunneleita louhittiin lisää 40 kilometrin verran. Gibraltarilta pystyttiin vartioimaan Välimerelle johtavaa salmea.

Matkailijat pääsevät tutustumaan osaan Gibraltarin luolastoista, joita pitkin voi kiertää ympäri kalliovuorta ja tähyillä tykkien ampuma-aukoista näkymiä merelle.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi