Matka kylmän sodan vuosiin

Neuvosto-Latvian johdon ydinsuoja avautui matkailijoille

Lîgatne. Keski-Latviassa Lîgatnessa on avattu yleisölle 2 000 neliömetrin bunkkeristo, yhdeksän metriä maanpinnan alapuolella oleva käytäväverkosto, jonka varrella on noin sata huonetta.

Suojan piti olla ydinsotatilanteessa Neuvosto-Latvian puoluejohdon ja hallituksen komento- ja viestikeskus. Meidän kaikkien onneksi sitä ei tarvittu tositilanteessa, mutta kerran, 1983, siellä kuulemma järjestettiin todenmukainen harjoitus.

Mikä parasta, kaikki on jätetty ennalleen eikä juuri mitään ole viety pois. Iskulauseet ja Leninin kuvat ovat yhä seinillä, samoin kaasunaamarit ja suojautumisohjeet. Vain salakirjoitusta avannut sifferikone on kadonnut hyllyltään.

"Kaikkein pyhin" on KGB-upseerien pieni huone, jonka pöydällä on yksi tavallinen puhelinkone: suora yhteys Moskovaan.

Turha kokeilla – linja katkaistiin viimeistään 1994, kun Venäjä vetäytyi Baltiasta.

Bunkkeria rakennettiin kymmenen vuoden aikana – alkaen 1970 – modernin ja korkeatasoisen sanatorion alle, ja siitä käytettiin peitenimeä pansionâts. Vain ilmanvaihtohormit kielivät, että maan alla piilee jotain. Paksut kaapeliniput liittyvät keskuksen omaan, itsenäiseen tietoliikennejärjestelmään.

Sanatorion työntekijät kertovat, että heidät seulottiin äärimmäisen tarkasti, mutta kukaan heistäkään ei saanut tietää, mitä Lîgatnessa oikein tapahtui. Sanatorion kaikkia puhelimia kerrotaan kuunnellun maan alla. Useat kymmenet työntekijät pitivät jatkuvasti kunnossa lomakotia, jonne saattoi viikonvaihteissa tulla joitakin johtajia perheineen Riiasta.

Huhuttiin jopa, että maan alla oli ohjustukikohta. Vasta toissa vuonna raskaiden metalliovien taakse kätkeytyvä maanalainen maailma avautui kaikkien nähdä.

Monissa huoneissa on seinillä kiinnostavia Euroopan, Baltian ja Latvian karttoja. Niissä näkyvät muun muassa kaikki asevoimien yksiköt ja tiedustelutukikohdat sekä niiden väliset yhteydet. Punaiset nuolet osoittavat itään päin – vetäytymisohjeko? Valotaululle syttyvät lamput sen mukaan, mikä on valmius- ja hälytystilan aste.

Yksi suuri kartta näyttää joka ikisen talon Latviassa (kaupunkien ulkopuolella), toisesta näkyvät kaikki silloiset kolhoosit kautta maan.

Yksi järisyttävimmistä kartoista näyttää, mitä tapahtuu, kun Väinäjoen suurpadot pommitetaan rikki. Ei ole vaikea arvata, miksi johtajien oli määrä piileskellä näin kaukana Riiasta: koko pääkaupunki ympäristöineen nimittäin peittyisi veteen.

Tämä paikka keskellä luonnonpuiston metsää, Gaujajoen rannalla, on hyvin valittu: niin korkealla, ettei vesi nousisi tänne, mutta kuitenkin notkossa suoran ydinsäteilyn välttämiseksi.

Generaattorit tuottivat keskukseen sähköä ja lämpöä, ja suuret happisäiliöt kertovat, että hengitysilmaakin riitti. Ilmastointilaite, joka jäähdyttää ja puhdistaa ilmaa, on huoneen kokoinen hökötys. Radioaktiivisten hiukkasten pitämiseksi poissa ilmanpaine sisällä on korkeampi kuin ulkopuolella.

Kaikki edusti korkeatasoisinta tuolloista neuvostotekniikkaa. Radiolaitteet ovat vaikuttavia, mutta keskuksessa on vain yksi varsin säälittävän näköinen tietokone.

Keittiö on rappeutuneen näköinen mutta kuulemma käyttämätön. Mikä ihmeellisintä, koko keskuksessa on vain yksi vuode, jolle on voinut heittäytyä pitkäkseen.

Nykyinen henkilökunta arvelee, että hätätilassa pomoille olisi kannettu sängyt ylhäältä hotellihuoneista.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi