Mount Vernon kertoo isäntänsä menestyksestä

George Washington asui kotitilallaan 40 vuotta

Washington. Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin (1732–1799) kotikartano Mount Vernonissa kertoo isäntänsä menestystarinan, mutta valottaa hänen kauttaan myös amerikkalaisuuden ristiriitaisia puolia.

George Washington peri isältään 11-vuotiaana pienen talon ja tilkun maata, mutta myös 11 mustaa orjaa. Hän nousi yhdeksi Virginian rikkaimmista miehistä, mutta samalla hänestä tuli yksi Virginian suurimmista orjaisännistä.

Jälkimaailma tuntee Washingtonin sotilaana ja valtiomiehenä. Hän osallistui everstiluutnanttina seitsenvuotiseen sotaan Amerikassa ja tuli vapaussodan puhjettua 1775 siirtokuntien armeijan ylipäälliköksi. Presidentiksi hänet valittiin kahteen kertaan.

Isältä peritty talo oli 1754 tavallinen pieni maalaistalo Potomacjoen rantakukkulalla. Washington vaurastutti tilaansa kovalla työllä ja yrittämisellä ja myös sillä, että hän nai Virginian rikkaimman nuoren leskirouvan Martha Custisin.

George Washington asui kartanossaan 40 vuotta, joista ensimmäiset 30 vuotta hän rakensi sitä.

Washington teki ison verannan, josta aukesi hieno näkymä alhaalla virtaavalle Potomacjoelle. Itseoppineen arkkitehdin vilpolasta tuli yksi amerikkalaisen arkkitehtuurin jäljitellyimmistä ratkaisuista.

Aikalaiset olivat hyvin kiinnostuneita presidentistään ja siitä kuinka hän elää. Ainut tapa tyydyttää uteliaisuutta oli matkustaa Mount Vernoniin katsomaan. Kartanon yläkerran vierashuoneet olivat ahkerassa käytössä. Sängyt ovat komeita ja niissä on muhkeat patjat.

Yksistään 1798 Mount Vernonissa kävi 677 yövierasta. Palvelut olivat kuin majatalossa, ruokaa ja juomaa riitti.Vieraat viipyivät viikkoja, eivätkä Washingtonit koskaan laskuttaneet heitä, vaikka sitkeimmät viipyivät kuukausia.

Washingtoneja vaivasi klassinen maanviljelijöiden ongelma: käteisen rahan puute. Washington joutui esimerkiksi lainaamaan matkarahat päästäkseen New Yorkiin omiin virkaanastujaisiinsa.

Ensimmäinen Yhdysvaltojen kongressi antoi hänelle 25 000 dollarin vuosipalkan, joka oli siihen aikaan valtava rahasumma. Washington kieltäytyi palkasta, koska hän oli jo vauras ja hän näki itsensä epäitsekkäänä kansan palvelijana.

Muut kansakunnan perustajaisät saivat Washingtonin hyväksymään palkan sillä perusteella, että tulevat presidentit on valittava laajasta joukosta eikä vain niiden parista, joilla on varaa ryhtyä presidentinvirkaan ilman palkkaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi