Onnenkivi löytyi Luostolta

LUOSTO. Lapin taika tiivistyy Pyhä-Luoston tunturiketjuun kuuluvan Lampivaaran uumenissa, kirjaimellisesti. Maaperään on näet muovautunut miljoonien vuosien kuluessa violetille hohtavia ametisteja.

Niiden löytymisestä kertoo nyt kaivoksen lautainen sisäänmenoaukko. Sen vieressä matkailijoita palvelevat taukotupa ja kota, joista opastetut kierrokset alkavat. Niiden aikana selviävät Luoston geologinen historia ja ametisteihin liittyvät myytit.

Viime vuonna kävijöitä oli noin 20 000.

Esiintymä löytyi 1985, ja kaivos on toiminut viisi vuotta. Sinä aikana Lampivaaran kupeeseen on syntynyt muutaman metrin syvyinen ura, joka on katettu.

Kaivosyhtiö noudattaa kestävän kehityksen periaatteita, opas Kari Sunnela kertoo. Louhinta tapahtuu kesäaikaan, ja työvälineinä ovat vain pienet hakut. Vuodessa otetaan talteen 2 000–3 000 kiloa raakakiveä, joka jalostetaan talven aikana lappilaisen koruteollisuuden käyttöön.

Talvella louhos on pelkästään matkailukäytössä.

Jo matka kaivokseen on elämys, sillä vaaran laelle voi hiihtää. Perille pääsee myös "maailman hitaimmalla pendolinolla", telaketjuilla vedettävässä lämpimässä vaunussa.

Louhokseen menemistä edeltää esitys ametistien synnystä. Sunnela lähtee liikkeelle ajasta 3 000 miljoonaa vuotta sitten, kun Lapissa oli Alppien kaltainen poimuvuoristo. Vuosimiljoonien kuluessa jäähtyvät kvartsiliuokset kiteytyivät kallioperän halkeamiin ja onkaloihin.

Ametisti on kuin vuorikristallia, mutta lilaan ja violettiin vivahtavan värinsä se saa pienistä määristä muun muassa rautaa, mangaania ja titaania, jotka ovat liittyneet piidioksidimolekyyleihin. Kiteillä oli tilaa kasvaa suuriksi ja muodostua kookkaiksi kidesikeröiksi.

Kaivoskodassa näemme luonnon ihmeellisen tasaisiksi hiomia muotoja, kuin pieniä pyramideja. Sunnela näyttää ylpeyttään, lohkaretta, joka on täynnä hohtavia särmiä. Se on kuin diskopallo. Ei ole ihme, että kiven voimiin on uskottu.

Luoston alue oli jo 1600-luvulla tunnettu hohtavista kivistä, joita shamaanit käyttivät vallan välineenä.

Monet luonnonkansat ja vanhat kulttuurit ovat tunteneet ametistin. Se on ollut kuninkaallisten vallan symboli, mutta myös onnea tuova kivi, jonka on uskottu suojelevan ja parantavan.

Intiassa se on liitetty perimätiedonmukaisiin energiakeskuksiin, chakroihin.

"Ametisti on ollut kehon kolmas silmä, joka näkee tulevaisuuteen. Luonnonheimojen shamaanit ovat pistäneet ametistin jopa otsaan ihon alle", Sunnela kertoo.

Ametisti-sanan juuret löytyvät kreikkalaisesta jumaltarustosta. Amethystos merkitsee ei juopunutta. Muinaiset kreikkalaiset näet uskoivat, että juominen ametistimaljasta suojelee juoppoudelta.

Kiveä käytetään yhä hoitovälineenä erilaisia riippuvuuksia vastaan, Sunnela kertoo. Hän vakuuttaa, että kun ametistin pistää yöksi tyynyn alle, niin eipä tule krapulaa.

Kaivoksessa kävi viimekin kesänä luonnonparantajia hakemassa ametisteja. Kaukaisimmat tulivat Madagaskarista ja Mongoliasta.

Nyt louhoksessa häärii ryhmä hollantilaistoimittajia. Heihin on iskenyt ametistikuume. Hakut heiluvat, kun he kaivavat omaa onnenkiveään.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi