Palatsi hiekan keskellä

Maharadžan kodista osa on nyt loistohotelli

JODHPUR, INTIA. Vaaleanpunaisena kohoava Umaid Bhawan on epätodellinen näky, etenkin yöllä, kun tulet palavat mustalaisten leirillä ja takana hohtaa valaistu palatsi. Kaupunkia ympäröi karu Tharin autiomaa.

Hiekkakivestä rakennettu Umaid Bhawan oli valmistuessaan 1940-luvulla maailman suurimpia yksityisrakennuksia. Palatsissa on 347 huonetta, ja sitä rakennettiin kolmentuhannen miehen voimin lähes viidentoista vuoden ajan.

Loisteliaalla palatsilla on erikoinen historia. Paikalliset olivat kärsineet nälänhädästä, kun monsuuni oli jäänyt tulematta useana vuonna peräkkäin, joten Umaid Bhawan rakennettiin hätäapuhankkeena.

Nykyään palatsissa asuu sen rakennuttajan Umaid Singhin pojanpoika Gaj Singh II perheineen. Hän on sukunsa 39. hallitsija.

Vielä itsenäistymisen jälkeen Intiassa oli satoja maharadža ja heitä alempia hallitsijoita. Heidän erityisoikeutensa – periytyvät arvonimet, taloudellinen tuki ja diplomaattinen koskemattomuus – loppuivat vasta 1971. Jäljelle jäi loistokas menneisyys ja valtavat palatsit.

Muutos pakotti monet miettimään, kuinka pitää yllä entistä elintasoa palatseineen. Rajashtanin osavaltiossa monet maharajat muuttivat palatsinsa luksushotelleiksi.

Suosittu maharadža Gaj Singh, jota jodhpurilaiset kutsuvat nimellä Babji, muutti osan palatsistaan hotelliksi 1970-luvulla. Valtaisaa rakennusta ei voi kuvailla kodikkaaksi, mutta siellä voi kokeilla, miltä tuntuu asua maharadžojen tyyliin.

Brittiläisen H.V. Lanchesterin suunnittelema symmetrinen palatsi on yhdistelmä mahtipontista siirtomaarakentamista, intialaista pylväikköä, islamilaista kupolia ja jainalaista tornia.

Vaikuttava kupolihalli kohoaa kuudenkymmenen metrin korkeuteen. Halleja koristavat juhlallisen suuret kukka-asetelmat ja perinnehuonetta maalaukset ja valokuvat Rathoren klaanin hallitsijoista. Maharajan perhettä symboloiva kotkavaakuna näkyy jopa palatsin tyynyissä.

Suuresta rakennuksesta löytyvät myös elokuvateatteri, ruokasali kolmellesadalle hengelle sekä suuri uima-allas, joka toimii kylpylänä hotellin asiakkaille. Palatsin etupihalla voi tutustua maharajan museoautokokoelmaan.

Rathoren klaanin maharadžat olivat myös hyvin kiinnostuneita lentämisestä, ja Intian ensimmäinen kansainvälinen lentokenttä rakennettiin juuri Jodhpuriin. Nykyisen maharadžan isä sekä isoisä kuolivat lento-onnettomuuksissa.

Umaid Bhawanin viihtyisin paikka taitaa olla Trophy-baari, jossa voi tavata myös itse maharadžan, sillä tämä käy silloin tällöin baarissa naukkaamassa martinin. Juomia nautiskellessa voi katsella seinillä olevia metsästysaiheisia valokuvia sekä leopardin taljoja ja elefantin syöksyhampaita.

Erityisesti Umaid Bhawan tunnetaan palatsin sisäosien upeista art deco -tyylisistä huoneista. Halvin hotellihuone maksaa 430 dollaria (noin 326 euroa). Maharadžan sviitin olohuoneessa on leopardinkuvioinen sohvakalusto, ja sen saa yhdeksi yöksi 2 580 dollarilla (noin 1 960 eurolla).

Kaunein ja kallein on maharadžan puolison maharanin sviitti, jota hallitsevat väreinä vaaleanpunainen ja musta. Kylpyhuone moderneine suihkuineen ja ammeineen on mustaa ja vaaleanpunaista marmoria. Yö siellä maksaa 4 000 dollaria (noin 3 035 euroa). Varauksia on kuulemma neljä–viisi kertaa vuodessa.

Maharanin sviitistä avautuvat upeat näkymät kaupunkiin, jonka takana olevalla korkealla vuorella kohoaa Mehrangarhin linnake. Siellä Jodhpurin maharadžat elivät satoja vuosia, ennen kuin Mehrangarh muutettiin kokonaan museoksi.

Umaid Bhawani museossa voi tutustua palatsin historiaan.

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi