Papillonin Pirunsaarilla

Saarten kuuluisin vanki oli vakoilusta tuomittu Alfred Dreyfus

 Alus saapuu Île Royaleen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta. Korkeat kookospalmut reunustavat rantaa kuin helminauha. Île Royale, Île Saint Josephin ja Île du Diable ovat "Pirunsaaret". Ne kuuluvat Ranskan Guayanalle, joka sijaitsee Surinamin ja Brasilian välissä.

Maailma oppi tuntemaan saaret Dreyfusin oikeudenkäynnistä ja Papillonista.

Rantatie kiemurtelee ylöspäin Île Royalen satamasta. Arapapukaijat rääkyvät sen minkä kurkusta lähtee.

Ylhäällä tasanteella vihreän kasvillisuuden seasta näkyy vankilakompleksi. 1800-luvulla rakennetulla sellialueella aistii saarten julman historian.

Entisen sairaalan vieressä kohoaa jykevä kuolemaantuomittujen talo. Giljotiinista on jäljellä jalusta.

Saaren ensimmäisiä rakennuksia oli kirkko, joka valmistui 1854. Sen sisätilat on maalannut filosofian lisensiaatti Francis Lagrange, joka tuomittiin saarille 1931 raha- ja taideväärennöksistä.

Île Royale oli tarkoitettu tavallisille vangeille. He työskentelivät päivisin puolivapaina; kuka puutarhurina, kuka leipurina tai majakanvahtina. Monet vartijoiden vaimoista hankkivat vankeja myös taloudenhoitajiksi. Yöt vangit nukkuivat selleissään.

Kuolleita ei haudattu, vaan heidät laskettiin mereen. Säkkiin tungettu ruumis ei ehtinyt vajota syvälle, kun nälkäiset hait kävivät sen kimppuun.

Salmen vastarannalla näkyy Île Saint Joseph. Siellä oli saarten kurinpidollinen eristyslaitos. Vangit käyttivät siitä nimitystä "miehennielijä".

Sellien yläpuolella ei ollut kattoa, vaan säleiköt. Vartijat pystyivät kaatamaan kiehuvaa vettä niskuroivien rikollisten päälle. Vangit murrettiin niin henkisesti kuin myös ruumiillisesti. Monet tulivat hulluiksi.

Nyt yli 50 vuotta myöhemmin puiden juuret ovat vallanneet sellikäytävät ja sellit.

Entisessä vartijoiden ruokalassa sijaitsee nyt ravintola ja matkamuistomyymälä.

Ulkoterassilta avautuu näkymä Île du Diablelle. Se on saarista pienin ja pohjoisin. Royalelta oli sinne vaijeriyhteys. Sitä käytettiin ruuan ja ihmisten kuljettamiseen tälle vaikeakulkuiselle saarelle, joka oli tarkoitettu poliittisille vangeille.

Sen tunnetuin vanki oli juutalaissyntyinen Ranskan armeijan kapteeni Alfred Dreyfus (1859–1935), joka tuomittiin puutteellisten ja osin väärennettyjen todisteiden nojalla vakoilusta 1894.

Dreyfus lähetettiin vankeuteen Pirunsaarelle 1895. Yli neljän vuoden ajan hän oli saaren ainoa vanki. Hänet vapautettiin syytteistä 1906.

Henri Charrière (1906–1973), alias "Papillon", tuomittiin elinkautiseen 1931 sutenöörin murhasta, jota hän ei ollut tehnyt. Kutsumanimi Papillon, perhonen, tuli hänen rintakehän tatuoinnista.

Papillon lähetettiin Ranskan Guayanaan 1933. Lyhyehkön ajan kuluttua saapumisestaan hän pakeni mantereen puolella olevasta sairaalasta. Pakomatkansa aikana Papillon pääsi aina Kolumbiaan asti, josta hänet palautettiin Guayanaan.

Papillonin onnistui paeta lopullisesti 1944. Hänestä tuli Venezuelan kansalainen. Charrière julkaisi 1969 kokemuksistaan kirjan, josta tuli bestseller.

1970-luvun alussa hän muutti Espanjan Aurinkorannikolle ja avasi siellä baarin.

Muistelmien julkistamisen jälkeen ilmestyi epäilijöitä, jotka sanoivat, että hän kertoi kirjassaan muiden kokemuksia ominaan.

Tosiasia oli kuitenkin, että Papillon oli tuomittuna Ranskan Guayanassa. Saarilla Papillon oli kuusi kuukautta.

Henri Charrière kuoli 1973 Madridissa, mutta hänet on haudattu Ranskaan.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi