Portinvartijan majassa pauhaa pop

Etiopian tärkein ortodoksiluostari Debre Damo on matkailuelämys monessakin mielessä

DEBRE DAMO / ETIOPIA. Portinvartijamunkki vetää vieraan tavarat ylös köydellä. Vieras saa kiivetä pystysuoran kalliojyrkänteen jendeä, punottua köyttä pitkin.

"Slowly", Aba Gevre Libanos rauhoittaa 17-metrisen kallioseinän yläpäässä. Kiipeän varmistushihna vyötäröllä. Sen toinen pää on 24-vuotiaan munkin tottuneissa käsissä.

Punnerran itseni mahalleni kallion päälle. Olkapäät tärisevät, alas ei uskalla katsoa.

Jende on ainoa tie Debre Damoon, Etiopian ortodoksikirkon tärkeimpään luostariin.

Luostari sijaitsee 2 800-metrisen pöytävuoren laella. Puolen neliökilometrin alueella asuu 80 omavaraista munkkia. Vuorella laiduntaa vuohia ja muutama lehmä, kallioon on hakattu sadevesialtaita. Naisilla ei ole tälle vuorelle asiaa.

Pystysuorat jyrkänteet ympäröivät vuorta joka puolelta – niin nyt kuin 500-luvulla. Silloin Abune Aregawi, syyrialaissyntyinen pyhimys, tuli matkoillaan Debre Damon juurelle. Hänen mielestään vuori soveltuisi erinomaisesti mietiskelyyn.

Vuorelle ei ollut tietä. Abune Aregawi rukoili Jumalalta apua. Samassa valtava python laskeutui vuorelta ja nosti miehen vuorelle. Abune Aregawi perusti luostarin vuoren laelle. Jende symboloi edelleen pythonia.

Portinvartija lupaa majoittaa minut yöksi. Hänen kotinsa on luostarin rautaportin yläpuolella. Porttirakennelma laajenee tiiliseiniksi, joiden väliin mahtuu yksi huone.

Portinvartijan huoneessa isännän koko omaisuus on näkyvillä: iso kuvaraamattu, peitto, kattila, punottu vati, seinällä pieni nahkainen laukku, herätyskello, kynttilöitä – ja kiljuastia.

Aba Gevre Libanos on myös paikallinen kiljumestari. Ja auringonlaskun aikaan hänen kotinsa täyttyy kaljoittelijoista. Aban tarjoama teulla on kamalaa hiivamyrkkyä, mutta hymyillen sitä kilistellään peltimukeista munkkien kanssa. Särisevä transistoriradio pauhaa etiopialaista poppia.

Yksi maallikkoveli vetää viltin hameeksi vyötärölleen ja alkaa tanssia. Hän esittää naista ensin paikalliseen Tigrayn tyyliin, sitten eteläisemmän Amharan alueen mallisesti.

Kovimmat aplodit saa ilmetty Kylie Minogue -imitaatio, jonka maallikkoveli nimeää englantilaiseksi tyyliksi.

Yhtäkkiä kiljuhetki on ohi, kello on 18.45. Luostarissa on sääntönsä.

Aban kaksi nuorempaa veljeä tuovat illallisen: paksua hapanta injera-lettua ja tulista vuohenliha-munamössöä.

Aterian jälkeen kaljakuppila muuttuu kirkoksi. Radio pauhaa, mutta se ei estä veljeksiä resitoimasta Marian ilmestystä ikivanhalla kirkkonuotilla. Aba opettaa pikkuveljiään välillä korjaten, välillä laulaen.

Toinen veli seuraa virsikirjasta, miten laulu menee, toinen oppii kuulemalla niin kuin kirkon suullinen perinne on siirtynyt Etiopiassa jo 1 600 vuotta.

Kuormapeiton päälle levitetään nailonmatto sängyksi. Aba varmistaa, että todella tahdon aamurukoukseen. Hän laittaa kellon soimaan kahdeksalta.

Kotipolullaan aamun täysikuun valossa Aba Gevre Libanos liikkuu nopsaan; kadotan hänet pian näkyvistä.

Kirkon ovella saan Aban kiinni. Hän suutelee kirkon ovea ja viittaa minut sisään. Aba jää suosiolla ulos. Hetken kuluttua hän näyttää, että lähtee takaisin nukkumaan.

Kirkossa ei näy ketään missään. Se on aksumilaisen arkkitehtuurin mestariteoksia, kivi ja puu vuorottelevat rakenteissa niin kuin yli tuhat vuotta sitten oli tapana. Katossa sätkii häiriintynyt lepakko.

Verhon takaa kuuluu papin joiku. Siinä aamumessun osanottajat.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.matkailu@sanoma.fi